perjantai 3. marraskuuta 2017

Tuikkii rakkaus


Rapiseva routa
Puut, jotka riisuutuvat
Patsaiksi jähmettyneet lehdet
Äkkipimeyden kehto, jonka pohjalla tähdet

(Tulvivassa joessa tuikkii rakkaus)

Blogini on muuttumassa salaiseksi. Sain teiltä aivan ihania kommentteja edelliseen postaukseen, kiitos niistä.
Nyt olisi viimeinen mahdollisuus jättää s-postiosoite ja pieni kertomus itsestäsi, jos haluat jatkaa blogini lukemista. Seuraavilta lukijoilta tarvitsisin vielä s-postit:

- Niina
- lethallan
- Noora L

Niille, jotka eivät jatka lukemista salatulla puolella haluan toivottaa paljon kiitoksia, että olette seuranneet matkaani, siunausta ja kourallisen rakkautta.

lauantai 7. lokakuuta 2017

Blogi muuttuu salaiseksi

Jos haluat jatkaa blogini lukemista, kirjoita tähän postaukseen kommenttisi, jossa kerrot sähköpostisi ja vähän itsestäsi.

- Nimi (etunimi ainakin)
- Ikä
- Ammatti
- Asuinpaikkakunta
- Miksi luet blogiani

En julkaise kommentteja, joten voit luottamuksella kertoa esim. Nimesi. Tämän blogin salaamisen joudun tehdä sen vuoksi, ettei blogiani pääse lukemaan enää kuin valitut, koska blogi on levinnyt eräille ihmisille.
Lukijoiden, jotka ovat kommentoineet useasti, ei tarvitse kuin ilmoittaa sähköposti. Tunnistan kyllä teidät.

Saatte sähköpostiinne linkin, jolla pääsette seuraamaan blogiani (huom. Kannattaa tallentaa blogin sivu, koska linkin voi aktivoida vain kerran).

lauantai 23. syyskuuta 2017

Toivon kultaama



Olen taas puhjennut toivon kukkaan. Menen eteenpäin; kivuissa, mutta menen kuitenkin. On ollut pari parempaa päivää, ja jaksan taas kurkistaa pimeyden lävitse.

Meillä oli ihanat häät. Meidät vihittiin Uspenskin katedraalissa ja juhlat jatkuivat vanhassa tehdashallissa. Olimme kutsuneet yli 100 vierasta, mutta vain 65 tuli. Tietysti harmittaa, että niin moni tärkeä ei päässyt, mutta sellaista elämä on.
Vointini oli aika huono, johtuen akuutista terveysvaivasta (mikä tuuri taas), mutta selvisin. Saimme koristeltua juhlapaikan upeaksi, ruoka oli ihanaa, puheet loistavia. Meillä oli aika paljon musiikkiesityksiä ja hengellisyyttä häissä. Minulla on luonnoksissa teksti koko hääpäivästä, mutta se ei ole vielä valmis.

Häiden aikaan kristallisoituvat myös ystävyydet. Olen niin ilahtunut ystävien ja lähipiirin avuliaisuudesta häiden järjestelyissä. Ja minulle oltiin järjestetty mahtavat polttarit, täysin yli odotusteni.

Avioliitto on alkanut ihanasti, hyvin tasaisesti. Häämatkaa emme tehneet, koska nuorin lapsemme on vasta vähän yli 1,5 vuotta. Mutta häämatkaa kyllä suunnittelemme sitten, kun lapset ovat vähän isompia.

Olen ollut nyt flunssassa yli viikon. Koulussa olen kuitenkin käynyt kolmesti viikossa. Esikoinen käy kerhossa, ja isovanhemmat ovat hoitaneet kuopusta meillä. Tietysti kotona on eniten opiskeltavaa. Aikamoista sirkusta arki on tällä hetkellä, mutta nautin siitä kuitenkin.

Koen olevani onnekkaassa asemassa, kun minulla on tällä hetkellä hyvä lääkärisuhde. Aiemmin olen ollut riepoteltavana lääkäriltä toiselle. Nyt on helpompaa, kun yksi sama hoitaa asioitani.
En ole saanut edelleenkään diagnoosia, mutta en oikeastaan tarvitse sitä. Fibromyalgia-diagnoosi vaikeuttaisi osittain asioita, jos tulisi jokin uusi, akuutti kipu, ja kaikki pistettäisiin silloin fibron piikkiin. Minulla on paljon neurologisia oireita yhä, mutta niiden ei pitäisi johtua mistään neurologisesta sairaudesta. Tilannetta kuitenkin seuraillaan. Osa oireista voi johtua lääkityksestäni.

Odotan elämässä tällä hetkellä sitä, että saisin itseni lopullisesti kuntoon. Että löytäisin tasapainon kipujen kanssa. Että valmistuisin joskus vuonna x. Että voitaisiin ostaa sitten talo jostain maalta.
Nämä haaveet ovat hyvin sirpaleisia johtuen kivuistani ja terveydestäni.
Tietysti eniten haaveilen perheen kanssa vietetystä ajasta, niistä kullatuista hetkistä, jotka saavat loistonsa syksyn lehtikirjon kanssa.

torstai 14. syyskuuta 2017

Pikapäivitys

Olen niin lähellä luovuttamista. En jaksa enää opiskelua kovien kipujen kanssa. Aion ehkä jotenkin räpiköidä tämän periodin, mutta kuukauden päästä lääkärikäynnillä pyydän ensimmäisen sairasloman.

Koulua on takana vasta vajaa viikko, lääkärissä olin maanantaina, ja tilanne oli kohtalainen silloin. Heti luentojen alettua kivut kovenivat.
Hyvä juttu on se, että tilannettani seurataan säännöllisimmillä käynneillä.

Häistäkään en ole ehtinyt/jaksanut kirjoittaa, kun todellisuus on iskenyt niin pahasti kasvoihin. Miksi minun täytyy kärsiä? Mitkä on minun vaihtoehdot elämässä? En jaksa tolkuttomasti syödä lääkkeitäkään.

torstai 3. elokuuta 2017

Elossa


Ajattelin päivittää lyhyesti blogia. Kesä on mennyt lasten kanssa ollessa, häitä järjestellessä, keikkatöitä tehdessä, mökkeillessä ja sukuloidessa. Tarkoitukseni oli pyhittää kesä vain häiden järjestelylle, mutta kun töitä tuli, niin otin vastaan mielelläni.

On ollut todella kiire. Kipu- ja oiretilanne ei ole helpottunut kiireestä ja stressistä, enkä edes päässyt sisätaudeille tutkimuksiin. Keväällä oli älytön pahenemisvaihe, mutta nyt on aavistuksen helpompaa. En ainakaan heräile voimakkaaseen röyhtäilyyn ja hengenahdistukseen öisin. Onneksi on lääkkeitä.

Yksi läheisemme on sairastunut vakavasti, joten kesä on mennyt vähän suruhuurteessakin, ja ajaessa katsomaan häntä pitkän matkan päähän.

Silmät risteilevät lääkkeistä, inhoan tätä väsymystä, joka pakottaa nukkumaan 9-13 tuntia yössä. Häihin on aikaa enää viikko. Vielä täytyisi hankkia hääkarkit, leipoa 160 lusikkaleipää, organisoida, järjestellä. Joka päivä menee viesteihin ja puheluihin vastatessa.
Mutta viikon päästäni unelmani toteutuu, ja kävelen alttarille elämäni miehen kanssa.

Kirjoitan enemmän, kun aikaa on taas. Ensi viikolla esikoinen aloittaa kerhon, ja häiden jälkeen pitäisi taas keskittyä kurssien tekemiseen. Mutta nyt yritän pysyä tässä rakkauskuplassa elokuun.