keskiviikko 22. joulukuuta 2010


hedelmäkakusta tähden palasia,
joulutortuista torneja,
pipareista taloja

pöydässä muutan muruset numeroiksi
ja mietin pakosuunnitelmia
tuhansia reittejä
yömustiin kujiin
metsän polkuihin,
että jos vain voisin karata
juosta niin kauan
kunnes jäämeri olisi edessä
kaikuva tyhjyys
pohjattomuuden kuilu,
jossa ei ole mitään muuta kuin aaltoihin jäätyneet kalat

mutta täällä on pakko olla jotain enemmän
sillä sydämeni haluaa säihkyviin valoihin.


haluan toivottaa teille kaunista joulua.

maanantai 20. joulukuuta 2010




maa lepää paksun lumipeitteen alla
jääkiteet kuusen oksilla
helkkyen putoavat marenkimatolle

purppuranmustat illat
metsän läpi kulkiessa
niin värisyttäviä yksin
kylmyyden rikkoessa ihoa
kofeiinieuforiassa
jos vain olisit täällä
voisimme etsiä yhdessä katulamppuja,
lähimpiä kaupunkeja,
jonne paeta tähtien sammumisia

maanantai 13. joulukuuta 2010


haluan siihen tyhjään tilaan, kun mikään ei enää tunnu missään, vaikka kuinka yrittävät herättää eloon,
yrittävät nostaa suonsilmäkkeistä
ja kun he sanovat että voin puhua aivan mistä vain
mutta kenelle avaisin nämä tuhannet solmut
ja verkot, joissa kuolleita meritähtiä
ehkä sinulle

mutta täällä
olen vain näkymätön
soluja,
jotka lamautan liialla tekstimäärällä
ja vettä
puutostauteja,
numeroita päiväkirjoissa
ja tilanteita,
joissa koskaan en ole tarpeeksi

ja taas kysyn että miksi mikään ei koskaan riitä

sunnuntai 12. joulukuuta 2010


yö levittää siipensä,
värjää puut siveltimellään silueteiksi
viereisessä talossa palaa yksi lamppu
silmissä sakeita kyyneleitä

kellon lyödessä kaksi
maalaan tähdet valkoisiksi
rakkaudella
sydän hakkaa sinfonian tahtiin
mahtipontisiin tummiin sointuihin

aamulla lakanalla irronneita korvakoruja,
turkooseja jalokiviä,
katkenneita hiuksia
ja kaipuu,
varjoinen todellisuus

sunnuntai 5. joulukuuta 2010


pakkashuuru supistaa keuhkoputket
tulikärpästen siipien värinä hautajaismelodiaa,
vaikka äänimaailmaa ei ole enää
tämä on vettä,
jossa aallot kuolemankelloina
lyövät joka puolelle

ja minä
en enää koskaan kuule enkä näe

mitään

keskiviikko 1. joulukuuta 2010


seinien takana puhuvat tytöstä,
jolle kasvoi hauraat verkkosiivet
ja ilmassa leijailevat kysymykset
mitä on tapahtunut
eikö vieläkään parantunut

eikö kukaan näe
jos kerrankin pelkkää kuunvaloa
taivaanmustat linnut haalistuvat ranteista pois
iholla helmeilee kimalletta

hymyilen peittojen alla
kirjoitan tarinoita timanttimetsistä
enkä ajattele yökorennon siipiä selässä,
sillä silmissäni tuhansia valonhäivähdyksiä

onneksi lumihiutaleet muuttuvat vielä joskus hopeatähdiksi

perjantai 26. marraskuuta 2010


miltä se tuntuisi;
jäädä seisomaan lumeen,
hautautua valkoiseen peitteeseen,
kimaltaa lumitähtien kanssa kilpaa
kunnes
kylmyys sinertäisi ihon,
pakkanen halkoisi luut,
selkärangan nikamat,
sormen nivelet

mutta miltä tuntuisi,
kun huudot leikkaisivat kirpeää ilmaa kahti
ja joku olisikin oikeasti kaivannut

torstai 18. marraskuuta 2010


sinä aamuna,
kun taivas oli täynnä harmaata valoa,
ja puut valuivat jäistä vettä
itkin peitollasi mustaa paratiisia

sinä kysyit, kuka estää
ei se ole vaikeaa
kadota
haihtua pois

ja painoit huulesi hiuksilleni
kuiskasit
tapa itsesi nainen

en tahdo uskoa sinua

sunnuntai 14. marraskuuta 2010


piirrämme näkymättömiä lumihiutaleita ilmaan
yritämme tarttua niihin,
mutta irtaannumme enemmän

se yö oli vain yksi muiden joukossa
eikä läpinäkyvää ole edes olemassa,
ja kohta unohdamme kaiken

mutta silti sinä yönä
soluni täyttyivät elämästä

tiistai 2. marraskuuta 2010


tänään kävelin katuja
liimautuneita vaahteranlehtiä joka puolella,
ja tuulella oli äänetön kuiskaus
ihmisillä ilmeettömät kasvot,
mutta minulla taskussani perhonen,
joka lämmitti sydämen verisuonia

enkä uskonut,
että uskaltaisin illalla
leikata punaisen nauhan katki,
pyyhkiä linnunsiivet ranteista
viivata yli kieltolauseet
sillä tuijotin väriruutua
ja söin kaksi jäätelöpuikkoa

enkä kuollutkaan

keskiviikko 29. syyskuuta 2010



minä olen pian metsänkeiju
perhosia lapaluiden päällä
kofeiinia suonissa
epätodellinen,
erilainen kuin muut

tämä on niin euforista helvettiä
en oikeasti toivonut tätä
minä vain eksyin tähän


eksyittekö tekin, rakkaat lukijani?

tiistai 14. syyskuuta 2010


Anna minun kävellä unohduksiin
ilta-auringon valoon
puutarhaan,
jossa omenat ovat hopeisia,
linnut paperia,
hiukset hämähäkinseittiä
kimaltelevassa valossaan
sillä minä tiedän
tiesin jo silmänräpäyksessä
näiden askelten johtavan pois
ja vievän minut
pois
olemattomuuteen,
hiljaisuuteen,
pimeyden huminaan


olen jo kadonnut

sunnuntai 5. syyskuuta 2010


Yön värjätessä kadut mustiksi
ikkunoiden huurtuessa
omenoiden jäätyessä
villapeiton kätköissä
minä kuiskaan
toivon;

äiti,
auta minua,
herätä minut tästä unesta
älä anna tämän olla totta


jos kaikki olisi niin kuin ennen
kun olin lapsi,
rakastin sokeroituja ohukaisia

miksi aloitin tämän leikin?

torstai 2. syyskuuta 2010



sateenkaarisimpukoita näkyvissä,
kimmeltävät epätodellisuuden vedessä
kuinka monta päivää vielä jäljellä
ennen kuin sydän pettää kylmyydestään
jäämeren vedessä?


this is my illusion