tiistai 14. syyskuuta 2010


Anna minun kävellä unohduksiin
ilta-auringon valoon
puutarhaan,
jossa omenat ovat hopeisia,
linnut paperia,
hiukset hämähäkinseittiä
kimaltelevassa valossaan
sillä minä tiedän
tiesin jo silmänräpäyksessä
näiden askelten johtavan pois
ja vievän minut
pois
olemattomuuteen,
hiljaisuuteen,
pimeyden huminaan


olen jo kadonnut

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.