sunnuntai 5. syyskuuta 2010


Yön värjätessä kadut mustiksi
ikkunoiden huurtuessa
omenoiden jäätyessä
villapeiton kätköissä
minä kuiskaan
toivon;

äiti,
auta minua,
herätä minut tästä unesta
älä anna tämän olla totta


jos kaikki olisi niin kuin ennen
kun olin lapsi,
rakastin sokeroituja ohukaisia

miksi aloitin tämän leikin?

1 kommentti:

  1. Ihan samanlainen tunne. Ja minäkin haluaisin kertoa äidille, että olen aivan yksin eksyksissä.

    VastaaPoista

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.