tiistai 2. marraskuuta 2010


tänään kävelin katuja
liimautuneita vaahteranlehtiä joka puolella,
ja tuulella oli äänetön kuiskaus
ihmisillä ilmeettömät kasvot,
mutta minulla taskussani perhonen,
joka lämmitti sydämen verisuonia

enkä uskonut,
että uskaltaisin illalla
leikata punaisen nauhan katki,
pyyhkiä linnunsiivet ranteista
viivata yli kieltolauseet
sillä tuijotin väriruutua
ja söin kaksi jäätelöpuikkoa

enkä kuollutkaan

1 kommentti:

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.