maanantai 13. joulukuuta 2010


haluan siihen tyhjään tilaan, kun mikään ei enää tunnu missään, vaikka kuinka yrittävät herättää eloon,
yrittävät nostaa suonsilmäkkeistä
ja kun he sanovat että voin puhua aivan mistä vain
mutta kenelle avaisin nämä tuhannet solmut
ja verkot, joissa kuolleita meritähtiä
ehkä sinulle

mutta täällä
olen vain näkymätön
soluja,
jotka lamautan liialla tekstimäärällä
ja vettä
puutostauteja,
numeroita päiväkirjoissa
ja tilanteita,
joissa koskaan en ole tarpeeksi

ja taas kysyn että miksi mikään ei koskaan riitä

1 kommentti:

  1. Minä luen sinua, mutta olen vain hiljaa. En vain tiedä miten voisin auttaa. Jos voisi halata, rutistaa ja antaa voimaa. Ja uskallusta, että tarttuisit kiinni jonkun käteen ja pyytäisit apua.

    VastaaPoista

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.