keskiviikko 1. joulukuuta 2010


seinien takana puhuvat tytöstä,
jolle kasvoi hauraat verkkosiivet
ja ilmassa leijailevat kysymykset
mitä on tapahtunut
eikö vieläkään parantunut

eikö kukaan näe
jos kerrankin pelkkää kuunvaloa
taivaanmustat linnut haalistuvat ranteista pois
iholla helmeilee kimalletta

hymyilen peittojen alla
kirjoitan tarinoita timanttimetsistä
enkä ajattele yökorennon siipiä selässä,
sillä silmissäni tuhansia valonhäivähdyksiä

onneksi lumihiutaleet muuttuvat vielä joskus hopeatähdiksi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.