torstai 29. joulukuuta 2011

kello on 04.44

olen liian uupunut nukkuakseni


ulkona leijailee lunta,
kaappikellot hakkaavat tahtia
pohjoisen kylmät virrat huokuvat läpi seinien
olemittomien kylkiluiden lävitse

lauantai 24. joulukuuta 2011

aattoyössä aina jotain taianomaista
lapsena tuijotin tuntikausia ulos lumoutuneena ,
odotin näkeväni reen ja porot,
jotka heijastuvat vasten kuuta

nyt tunnen kuinka jokin rauha, lämpö, toivo valtaa kehoni

aamulla keitän riisipuuroa, ehkä
myös syön sitä
ja maistelen kaikkea joulupöydässä
irrotan otteen edes päiväksi

malttaisinpa mennä pilvimaailmoihin
niin näkisin jo Lumiukon, koristellun joulukuusen ja rakkaani

toivotan kaunista ja tunnelmallista joulua sinulle, rakas lukijani 

perjantai 23. joulukuuta 2011

haluaisin sellaisen täydellisen joulun kuin lumiukossa;
muhkeat hanget
yön läpi jatkuvat karkelot
hopeiset, soivat, triangelit
ja tanssahtelevan lumisateen


mutta menetin otteen elämästä -
ruisleipiä, juustoa, mysliä, maitoa, suklaavanukasta
niin että mahahappojen karheus raateli kurkunpäätä
ja käsivarren pumpulinpehmeään pintaan helmiäispisaroita,
haaleanpunaisia


ps. voi, teitä on jo niin paljon. 

torstai 22. joulukuuta 2011

hento kuurapeitto maan päällä
joka toisessa ikkunassa värivalojen helinä
koulussa riisipuuroa, luumukiisseliä

he puhuvat siitä,
kuinka ovat paketoineet jokaisen lahjan käärepaperiin eriväriseen 
äiti tekee laatikot itse
yhdessä kaadetaan kuusi marenkikuorruteinen

viime jouluna osasin hymyillä
oli helppo syödä kulhollinen riisipuuroa,
numerot putosivat joka tapauksessa
nyt jokainen gramma rasvaa tappaa,
numerot nousevat kohti korkeuksia

sunnuntai 18. joulukuuta 2011



viisi kuukautta normaalipainoa
viisi kuukautta kuolemanjanoa
yhä syöminen syövyttää mieltä


vaikkei aikaa ole kauan;
tähtien liekit tukahdutetaan
aurinko uneen ikuiseen nukutetaan
lohikäärme tulijärveen leiskuvaan hukutetaan


pitäisi ymmärtää rajallisuus elämän eikä vain piirrellä purppuranpunaisia perhosia polvilumpioihin
ei äänimaailmaa
ei kyynelvirtoja
fuksianpunaiset kynnet ihoon uppoaa
ultramariinisten lasiaisten pinnalla salaisia tarinoita

hän piirtää kärjellä siveltimen
huuleeni hyasinttipintaan rusetin
tästä puhu koskaan en


joskus rakastaminen on avarampaa kuin lumineulasten loputon leijailu

siksi on helpompaa juoda monta posliinikupillista vaniljateetä ja tuntea edes hetken olevansa turvassa, kun mikään ei muuten pelasta, auta

torstai 15. joulukuuta 2011


malakiitinvihreää kohinaa suonissa
harhaisia, sekavia, vaarallisia unelmia 

saan joka ikinen päivä kuunnella sitä, että sinä syöt nykyään jo niin hyvin, näytät ihanalta lihavalta, sinulla oli silloin joskus niitä ongelmia. puhutaan kuin olisin olematon, vain näkyvä tiuku kaulassa. silloin tekisi mieli hypätä ensimmäisen vastaantulevan, vaimeaäänisen junan alle. koska unihiekkaisten silmien takaa ei vielä ymmärrä todellisuutta.


uusille lukijoille lämmin voimahalaus 

tiistai 13. joulukuuta 2011

karkkisateesta huolimatta huimaa, heikottaa, sydän takoo paineella veriaaltoja
kaksi yötä kiinni painumattomia silmäluomia ja katkonaisia painajaisia

tänään yksi tunti koulua
en jaksaisi alistua merituulen ja lasersateen riepoteltavaksi

pakko saada vihreitä savukkeita
minähän lopetin jo mutta ihan sama


ps. rakastan teitä, olette helminauhani kuunkirpit.

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

viikonloppuni

♥ askeleita joulukadun lumimyrskyssä
♥ siveltimiä, väritahroja ja tropiikinturkoosin tähtitaivaan maalaus
♥ sitruunanmakuista vihreää teetä
♥ rakas ja sydänäänten preludeja

toinen todellisuus

vapisevat sorminivelet ruokapöydässä
punaisen revontulen raapaisu
pakkoliikkuminen
putoava luku
liikaa 

näytät niin hyvinvoivalta

torstai 8. joulukuuta 2011

ahdinko aaltoilee kudoksissa,
puna-ahvenet syövät seretoniinia
ei auta lempeät olkapään silitykset peiton alla
ei kuiskaukset, että riitän tällaisena
pupillit hehkuvat palavina pensaina,
opaalinkiiltoisina
janoan takaisin kuin auringonpilkut revontuliin

ääni turruttaa minut maanaliseen, tuliruusujen puutarhaan

maanantai 5. joulukuuta 2011

kermakakkua
välissä pistävänmakeaa mansikkahilloa
hän viiltää kermakuoren, leikkaa ison palan
syön ja se tuntuu helpolta
luulen olevani elossa

juostessani kotiin täyttyvät kadut kiteytyneistä hattarapalloista,
tuuli repii ripsiä ja hiuksia,
villatakin suomuihin takertuu raesokeria,
jäinen vesi sivelee ihoa
silloin muistan miltä tuntuu olla tasaisia lyöntejä vailla,
vatsalaukussa undulaattiparvi huutava


kermavaahto kiemurtelee kitalaessa, ruokatorvessa, sisäreisien pinnalla, pohkeissa
kylkiluut hautautuvat merenhiekkaan, alle rasvan

on vain hetkestä kiinni milloin vajoan, olen aivan liian väsynyt tähän taisteluun ja niin yksin tummien lintujeni kanssa

perjantai 2. joulukuuta 2011

taivas valui vettä ja jääkiteitä

      unettomuus utuisina uurteina alla luomien
       kyyhkyskorvakoruista kilinä kuoleman kellojen

olen niin uupunut
en tahdo kuolla en elää
tahdon vain päästä pois puutarhasta saatanan,
jossa tammet mustaa mahlaa valuvat
varjot kuolleiden herukkapensaiden ympärillä karkeloivat

älkää koskaan ikinä aloittako laihduttamaan, sillä sen jälkeen olette vain osa violettia harhakuvaa
lasissa geometrisesti paloteltuja luumukuutioita, olkavarsissa lupiininkukkasia

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

selaan yliopistojen tiedekuntia, ammattikorkeakoulujen linjoja 
harmaata, uuvuttavaa,
ohimoissa hakkaavia paineita

äiti sanoo että humanistinen tiedekunta
kaikki puhuvat näistä valtavista lahjoista,
joita kannan kuin paperinkeveitä, kuunkalpeita tähtiä taskussa

mutta juuri nuo tähdet raatelevat reisiluitani
en osaa käyttää oikein lahjojani

minussa on jotain levotonta, revontulimerta,
jonka väriaallot värjäävät sieluni verenpunaiseen ahdinkoon

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

jotenkin täällä,
missä aurinko ei nouse sahraminkeltaisena
vain kuu tuijottaa pelokkain, tyhjin silmin ikkunasta
pohjoistuuli kirvelee poskilla
on helpompi taikametsään paeta,
harhaan haihtua
missä tahansa muualla paitsi kotona

kalenterin sivut täytetty punaisella, vihreällä ja ametistinvioletilla
hapuileva ote elämästä kielloilla, säännöillä, huutomerkeillä
kadonnut rauha uinuu pään sisällä

torstai 24. marraskuuta 2011


kunpa edes lumi sataisi
hautaisi tämän mustan kadun
voisin hukuttautua valkoiseen huntuun
ja silmäluomet jääorvokeiksi lohkeilisi

ps. olenko koskaan kertonut kuinka paljon minulle merkitsettekään omat, ihanat tähtöseni?
kommenttinne tuovat esiin valopisteet ympäriltä pimeyden

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

vuoden 2011 koulukuvasta katsoo tyttö
jolla posket kaksi kanelisokeripullaa
iho hehkuu taustavalon kanssa kilpaa
bmi normaali

vuonna 2010 oli kasvot lumenvalkoiset
mustelmia kätkettyinä ylisuuren ruutupaidan alle
mutta olin kaunis
bmi alipaino

aion palauttaa tämän vuoden kuvat
tätä tyttöä ei ole koskaan ollut olemassakaan

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

puoli vuotta kuiskaukset kutsuvat pohjoisesta
tunturilammelta
tärykalvot puutuneina kuiskeesta
rakas,
en enää jaksa 

tein päätöksen viime yönä
kerran vielä
tahdon auringon nousevan nähdä
lammen pinnasta jäätyneestä
vaikka matka hyinen
puuterilumisateinen

pelkään että onnistu en

lauantai 12. marraskuuta 2011

on niin kamalan hyvä olla

ilta oli häikäisevän upea
ikkunoihin ilmestyneet ensimmäiset valot joulun
perhoset kutittivat seinämiä mahalaukun

silloin kun hän tarttuu minuun,
nostaa korkeuksiin,
pyörittää risteyksessä karuselliin
minusta tuntuu että lennän 

torstai 10. marraskuuta 2011

tänä päivänä

♥ maa oli kevyen untuvan, lumikukkien peitossa
♥ söin lounaaksi mummin puutarhasta tuodun omenan
♥ sain yhden ihmisen kyyneliin soitollani
♥ punaiset silmät näyttivät pudotuksen
♥ löysin selkänikamia värisyttävän, kauniin kappaleen
sanat teille, jotka kätkette kyyneltimanttinne
uskotte ettei kukaan ymmärrä suruanne


olin onnellinen
ja huomenna katselen hänen kanssaan hopeatähtiä katujen pimeydessä

olitko sinä?

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

istuit ikkunalaudalla
aurinko kuulsi raidat hiuksiisi
pyysit jäämään
hetkeksi vain
sanoin että minulla on äidinkielen tunti, en voi
kysyit oletko varma
nyökkäsin, vaikka sydän oli raastinrautaa

vasta vuoden kuluttua
kun kävelin ohitse saman ikkunalaudan
ymmärsin että silmäsi olivat silloin lasinkirkkaat,
kauniit

on niin vaikea käsittää
mikään ole pysyvää
kaikki hajoaa helmenvalkeaksi tomuksi 

valun meripihkaa mustaa ja ihoa viiltävät neulanterävät korentojen siivet
sillä olisi pitänyt jäädä kanssasi iltapäivän valoon,
kuparinhohteeseen

lauantai 5. marraskuuta 2011

värisen kahdessa neuleessa,
kahden peiton alla
koulukirjan lauseet vaikeatajuisia
en pysty lukea
nälkäkin,
vaikka juuri syönyt

odotan että hän tulee luokse
minusta tulee kissa,
joka käpertyy kerälle hänen lämpimän turkkinsa alle

tahtoisin nähdä tänään tuhannet valopisteet
näkymättömänä kynttilämeressä
hävitä aaveiden varjoihin


ps. kiitos kommenteistanne ja tervetuloa uudet rakkaat lukijat. olette upeita.  

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

haluaisin kertoa teille nyt jotain ihmeellistä

viime yö oli vaikea
istuin sängyllä,
kasvoilla viiruja uupumuksen
valtameri silmissä

istuin ääreen koskettimien niin kuin joka ilta
aloin soittaa
tapahtui kuitenkin jotain taianomaista;
soinnut tulivat suoraan sormiini
minä vain soitin ja soitin enkä miettinyt edes
äänet tulivat kuin lumihiutaleet taivaalta leijaillen
sävelsin kauniin teoksen

ymmärsin jotain;
kappale tuli suoraan Jumalalta
sillä minulla ei ole ollut tällaista lahjaa ennen
Hän halusi ehkä herättää minut pimeästä

minä uskon Jumalaan
eikä minua enää pelota elää

valtameri kuihtui,
jäljelle jäi vain koralliriutta,
meren värikäs puutarha


uskotko sinä?

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

jokin minussa räsähti,
katosi,
kun hän sanoi
sinä olet taas kaunistunut lihonut

testistä pistemäärä 47
yli 30 pistettä viittaa jo vakavaan masennustilaan

ulkona hiipivän hiljaista
voisin kävellä taas luoteeseen,
rantaan kosken
katsoa kuinka rantaviivan ääriviivat himmentyvät,
kunnes tähdet syttyvät

torstai 27. lokakuuta 2011

kysymyksiä ja vastauksia osa 2

Kirjoittaminen/blogi

Kirjoitatko paljon?

- kyllä, minulla on kaksi blogia. sen lisäksi kirjoitan runoja ja novelleja. 

Miten olet oppinut kirjoittamaan näin kauniisti?

- voi, kiitos. en tosin omasta mielestäni osaa kirjoittaa hyvin, itsekritiikki on kova. saan aineksia teksteihini tarkkailemalla pieniä asioita ja yksityiskohtia joka päivä, lukemalla paljon kirjallisuutta ja kuuntelemalla inspiroivaa musiikkia.

Mistä nimi mustelmia puuterin alla tulee?


- siitä, että elämä ei ole aina sitä, miltä näyttää. vahvan meikkikuoren alta paljastuu herkkä, haavoittunut tyttö.

Kommentoisitko, jos pyytäisin?

- sait kommentin. :>

Ruoka
Jos ostaisin sinulle sen fetajuustokolmion, söisitko sen?

- se olisi ihana ele, en voisi vastustaa. söisithän sinäkin kanssani?

Makea, kirpeä vai suolainen ?


- ennen olisin sanonut makea, mutta nyt minulla on ollut pitkään himo kaikkeen suolaiseen (suolaa lisättävä ruokaan.) tällä hetkellä tekee mieli perunamuusia, johon reilusti suolaa päälle.

Jos sinun pitäisi valita yksi ruoka, jota söisit koko loppuelämäsi, mikä se olisi?

- unelmissani mummin tekemä riisipuuro kanelilla, juhlahetkinä myös sokerilla. todellisuudessa se olisi varmaan päärynä.

Pidätkö keitoista ?

- pidän, vaikken niitä useasti syökään. suosikkejani ovat kasvissosekeitto, pinaattikeitto ja kaikki tuliset keitot.

Pidätkö suklaasta?

- pidän, mutta se on hyvin vaikea ruoka minulle. ennen sairastumista olin suklaan suurkuluttuja. suosikkisuklaani oli vadelmajogurttitäytteinen maitosuklaa.

Ihmiset
kerro jotai sun perheestä?

- perheessäni kaikki elävät aika lailla omaa elämäänsä. suhde vanhempiin on ristiriitainen. en uskalla muuta kertoa, ettei kukaan tunnista.

Minkälaisiin ihmisiin ihastut yleensä?

- en osaa määritellä tätä.

Mistä pidät ihmisessä?

- avoimuudesta, rehellisyydestä, luotettavuudesta, huumorintajusta, syvällisyydestä. spontaanius on myös tärkeä piirre; voidaan vaikka keskellä yötä keittää kahvia ja keskustella niin pitkään, kunnes silmäluomet painuvat kiinni itsestään.

Millaisista ihmisistä et pidä? 

- kaikkien edellisten vastakohdista. takertuvat, omistushaluiset ihmiset myös saavat minut kavahtamaan.






Haluatko tutustua uusiin ihmisiin? 

- haluan kyllä. uudet tuttavuudet ovat aina mieluisia.

suurkiitos kaikille hyvistä kysymyksistä. ♥ 

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

taivas utuista huntua
kun kävelen kohti rakennusta

olen varma sen näkevän minusta,
että olen syönyt aamulla mysliä jogurtilla,
ja että olen normaalipainoinen 
eikä tarvita apua

keskustelun jälkeen askeleet korvapuustintuoksuiseen kauppaan
yksi kahvi mustana
ja 9 tuntia syömättä

hetken olen taivaan hattaraa täplikästä


ps. oi, teitä on jo niin paljon. olette kaikki aarteitani. sileäkuorisia simpukoita, jokaisessa sädehtivä helmi piilossa.

maanantai 24. lokakuuta 2011

miksi ikävöidä jotain niin väritöntä

sydänkäyriä ja epikriisejä
veriputkia ja neuloja,
kun numeroista tuli osa identiteettiä

haluaisin tuntea vielä kerran sen,
kun piirtää apolloperhosta ja unikkoketoa
verkkokalvoilla kalvo himmeä, pimeä
sydän lyö yhtä monta kertaa
kuin perhosella täpliä,
hataria siiveniskuja elämän

mutta minun on niin kamalan vaikea yrittää 
kun sinä pyydät 
etten juoksisi auringonpimennykseen enää

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

kysymyksiä ja vastauksia osa 1

Minä
Jos saisit keksiä itsellesi uuden etunimen, mikä se olisi?





- Meri, se on kaunis ja aistikas.

Minkä ikäinen olet?

- nuori aikuinen, jos näin voi sanoa.

asutko kaupungissa vai syrjemmässä? 

- kaupungissa.

Lempivärisi?

- musta.

Ja musiikkisi?

-kaikki, mikä koskettaa ja tuntuu väristyksinä selässä. 

Kerro erilaisia kappaleita ja niistä jotain, että minkä takia juuri ne kappaleet ja mitä ne tuo sinulle mieleen.

- valitsen vain tämän, koska en osaa päättää muita:

♥ Carpark North - Beasts
tuo mieleen viime syksyn vaikeuden. kuuntelin tätä usein, kun juoksin salaa kaatosateessa tai pakkasessa.

Mitä harrastat?


- kirjoittamista, lenkkeilyä, lukemista, musiikin kuuntelua. joskus harrastin teatteria.

Mitä haluaisit osata?



- olla stressaamatta asioista.


Kaupunki (Suomessa tai ulkomailla), josta sinulla on kauneimmat muistot?


-haluaisin sanoa jonkun ulkomaan kaupungin, mutta Helsingissä on kauneimmat muistoni. yö tekee Helsingistä ihmeellisen ja kauniin.

Varhaisin lapsuusmuistosi?



-meinasin hukkua. muistan vain kauhun tunteen.


Piirtäisitkö vai kirjoittaisitko jos pyytäisin?


-kirjoittaisin, se on vahvuuteni.


Pidätkö luistelusta ?


- pidän, se on suosikkini talvilajeista. en tosin ole kovin hyvä siinä, mutta pidän silti sen tuomasta vauhdin hurmoksesta.


Entä piirtämisestä ?


- pidän. pitäisi vain piirtää useammin.








Mitä sanat kevät, kesä, talvi ja syksy tuovat ensimmäisenä mieleesi ?

- kevät on muutosten aikaa, kesä elämän juhlaa, syksy kirpeänraikasta ja talvi jotain syvää ja mustaa.

Ovatko syksy ja talvi mieleesi ? 

- omalla tavallaan kyllä. syksyllä luonto on kauniin värikäs, talvella lumi tuo taianomaisen tunnelman. mieleni reagoi kuitenkin pimeyteen niin herkästi, että syksy ja talvi ovat aina henkisesti raskaita.


lyhyt historiikki elämästä ois kans hauska :)


- ehkä teen sen vielä jonain päivänä.


Tyyli/ulkonäkö
Pidätkö koskaan eriparisia sukkia?


- en pidä, se häiritsisi liikaa itseäni.

Mikä on tyhmintä mitä olet tehnyt hiuksillesi (vaikka leikannut vyötäröpituisista hiuksista polkan)?


-kerran leikkasin itselleni sellaisen goottityylisen "kolmio"-otsatukan. se oli aika järkyttävä, varsinkin kaikessa epätasaisuudessaan.


Miten kuvailisit pukeutumistyyliäsi ?


- mustaa.

Millainen on normaali päivämeikkisi ?



- meikkipohja, mustat rajaukset, siistit kulmat, joskus huulipunaa.

Jos tahtoisit muuttaa ulkonäössäsi yhden asian, mikä se olisi ?



- reidet.


Pidätkö itseäsi kauniina?


- en, mutta joskus kun oikein laittaudun saatan hetken tuntea olevani ihan nätti.











Tykkäätkö neuloa kaulahuiveja / villasukkia / lapasia ?

- kunpa osaisinkin. ehkä vielä jonain päivänä opettelen, jos/kun minusta tulee isoäiti.


jatkoa tulee pian.
ja vielä saa keksiä kysymyksiä. 
mukavaa viikkoa kaikille ihanille 

perjantai 21. lokakuuta 2011

hetken tuntui kuin olisin osannut elää
olla sosiaalinen, yhteiskunnallisesti hyväksytty, ehkä kauniskin

nyt jälleen katselen
kuinka ensimmäisen bussin valot välkähtävät läpi aamun sumuisen

joidenkin elämä alkaa silloin kun minä odotan että se loppuisi jo

pimeässä keittiössä syön juustokurkkuvoileipiä
silmät sulkeutuvat aamulla kello seitsemän
havahdun unista vasta kun katulamppu malaa valosillan ikkunaan,
haalean ja värittömän

käsissäni kuvasarja
metsänneitoja ja kuukeijukaisia
paperi halkeilee sormiin 
värit pakenevat pölynä kaakeliin
ja minä valun suolavettä punaisten silmien päälle

ps. lisää kysymyksiä saa vielä keksiä, toivon niitä kovasti. 

tiistai 18. lokakuuta 2011

istuin hänen vieressään bussissa matkalla kotiin
lakastakovettuneet, myskintuoksuiset hiukset upposivat sormiin
laskin minuutteja hetkeen,
kun katoaa hän katulampun varjon taakse

selittämätön ahdistus

tänä yönä unettomuus
jälleen

anna tämän olla vain paha uni,
jossa kissaeläinten vihersilmät vaanivat,
jossa juostaan kunnes nilkkaterän luut halkeavat

anna minulle yksi toive mutta älä anna sen olla tämä

maanantai 17. lokakuuta 2011

onneen ei tarvita kuin

kuppi marjateetä kanelilla
savuke
♥ kohta lähtö syysyöhön


vaikka punaiset silmät näyttivät aamulla enemmän kuin normaalisti ja minä niin vihaan vihaan sitä


ps. lisää kysymyksiä kaipailen.


kaunista viikkoa teille.