tiistai 27. syyskuuta 2011

joskus olivat aamut kalpeanraikkaita
nyt varjot saapuvat säteissä auringon
unettomien öiden jälkeen hengittäminenkin vaikeaa
kanelipuurossa puun makua

löysin reitin hylättyyn puutarhaan
viininpunaiset köynnökset lähes haudanneet portin
vielä joskus kaukaisuuden haavehattaroissa
puutarha luunvalkoisten perhosten valtaama

3 kommenttia:

  1. Ymmärrän sinua täysin, sillä kaipaan itsekin sinne juuri nyt niin kovasti. Tiedän, ettei paluuta kohdallani ole, ja tavallaanhan se on hyväkin.
    Älä jää kiinni siihen vanhaan ansaan.
    <3

    VastaaPoista
  2. Mulla kanssa ihan sama:/ entinen houkuttaa ja vaikuttaa edelleen. Olen jo matkalla sinne.

    VastaaPoista
  3. kkkk:

    kiitos, että ymmärrät.
    on niin kamalaa, miten valheellista se on. se maailma aina houkuttelee, vaikka siinä ei oikeasti ole mitään hienoa.
    taistelen sitä vastaan, taistele sinäkin <3

    Bubble:

    :(
    ei, ethän. tulin surulliseksi.

    VastaaPoista

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.