keskiviikko 7. syyskuuta 2011

juoksen nilkkaterät kipeiksi
vesikellojen paratiisiksi,
verestäviksi
punaiset pedonsilmät hehkuvat
päivä päivältä suurempia numeroita
vajoan 
kun en tunnekaan merivuokkojen sivelyä iholla

ehkä lihassolut rasvasolut lisääntyvät

liian usein johtaa polkuni joen rantaan
oranssiksi värjäytyneiden puiden suojaan
siellä kukaan ei näe,
kuinka silmäni muuttuvat valtameriksi
eikä kuule,
kuinka kaunista onkaan sadepisaroiden lyödessä pintaan veden

2 kommenttia:

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.