keskiviikko 14. syyskuuta 2011

öisin ei uneta
enää ei edes persikanpunaisia auringonnousuja,
jotka säteilevät läpi sälekaihtimien,
joita odottaa kuin kosketusta rakkaan
vain myrskytuulen koputus ikkunaa vasten
kalpenevat sormet
ja melatoniinin kuolema

hän sanoo että minun pitäisi soittaa aina,
mutta en kuitenkaan koskaan 

kunpa tämä yö ei olisi sellainen,
kun kuulee naapurin kahvinkeittimen napsahduksen
aamubussien unettavan hyrinän

viikko siihen kun kaikki alkaa taas

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.