perjantai 21. lokakuuta 2011

hetken tuntui kuin olisin osannut elää
olla sosiaalinen, yhteiskunnallisesti hyväksytty, ehkä kauniskin

nyt jälleen katselen
kuinka ensimmäisen bussin valot välkähtävät läpi aamun sumuisen

joidenkin elämä alkaa silloin kun minä odotan että se loppuisi jo

pimeässä keittiössä syön juustokurkkuvoileipiä
silmät sulkeutuvat aamulla kello seitsemän
havahdun unista vasta kun katulamppu malaa valosillan ikkunaan,
haalean ja värittömän

käsissäni kuvasarja
metsänneitoja ja kuukeijukaisia
paperi halkeilee sormiin 
värit pakenevat pölynä kaakeliin
ja minä valun suolavettä punaisten silmien päälle

ps. lisää kysymyksiä saa vielä keksiä, toivon niitä kovasti. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.