tiistai 18. lokakuuta 2011

istuin hänen vieressään bussissa matkalla kotiin
lakastakovettuneet, myskintuoksuiset hiukset upposivat sormiin
laskin minuutteja hetkeen,
kun katoaa hän katulampun varjon taakse

selittämätön ahdistus

tänä yönä unettomuus
jälleen

anna tämän olla vain paha uni,
jossa kissaeläinten vihersilmät vaanivat,
jossa juostaan kunnes nilkkaterän luut halkeavat

anna minulle yksi toive mutta älä anna sen olla tämä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.