maanantai 10. lokakuuta 2011

kotona käy tila ahtaammaksi
pakenen koskettimien silkkipintaan
joskus karkaan luokse hänen
siellä seinät eivät puhalla pohjoista
hän keittää teetä,
tarjoaa voileipiä
rauhoittaa myrskyn päässäni
hetkeksi unohtuu pohjattomuus milligrammojen

tänään rukoilin

sillä pian kolmas vuosi meren hiekkarantaa, joka ei pääty, vaikka kävelisi yötkin.
olen niin kamalan uupunut ottamaan enää askeltakaan, mutta silti olen täällä yhä.

3 kommenttia:

  1. vierailepa hänen luonaan sitten vain rohkeasti useammin :) et sinä vaivaksi ole.

    VastaaPoista
  2. kiitos kauniista viestistä! hassua, että en todellakaan tiedä, kuka olet mutta jotenkin olet tärkeä. ja jos voin vähääkään pilkauttaa toivoa toivottomuuteesi, olen iloinen! Ja täydellisen toivotonta kaikki olisikin ilman Jumalaa.

    VastaaPoista

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.