maanantai 24. lokakuuta 2011

miksi ikävöidä jotain niin väritöntä

sydänkäyriä ja epikriisejä
veriputkia ja neuloja,
kun numeroista tuli osa identiteettiä

haluaisin tuntea vielä kerran sen,
kun piirtää apolloperhosta ja unikkoketoa
verkkokalvoilla kalvo himmeä, pimeä
sydän lyö yhtä monta kertaa
kuin perhosella täpliä,
hataria siiveniskuja elämän

mutta minun on niin kamalan vaikea yrittää 
kun sinä pyydät 
etten juoksisi auringonpimennykseen enää

2 kommenttia:

  1. Voi miten kauniisti puhutkaan! Auringonpimennys on hyvä vertauskuva..

    VastaaPoista
  2. Toivon, että kuka ikinä pyytääkin, tulee pyytämään aina. En halua sinun juoksevan siihen.

    VastaaPoista

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.