lauantai 8. lokakuuta 2011

yhä syvemmälle mollisointuihin
kuunvalossa ei näe koskettimia
yöt liukuvat utuisiin maailmoihin
sävelet tanssivat,
hermosolut tuhoutuvat

viime yönä tunsin,
kuinka jälleen liikaa valkoviiniä
suklaakeksejä
silmissään hänen tuhoisia pakoreittejä 
hymyilen vastaantuleville
ei hätää ei

mutta vedessä valun kukkien hunajaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.