keskiviikko 30. marraskuuta 2011

selaan yliopistojen tiedekuntia, ammattikorkeakoulujen linjoja 
harmaata, uuvuttavaa,
ohimoissa hakkaavia paineita

äiti sanoo että humanistinen tiedekunta
kaikki puhuvat näistä valtavista lahjoista,
joita kannan kuin paperinkeveitä, kuunkalpeita tähtiä taskussa

mutta juuri nuo tähdet raatelevat reisiluitani
en osaa käyttää oikein lahjojani

minussa on jotain levotonta, revontulimerta,
jonka väriaallot värjäävät sieluni verenpunaiseen ahdinkoon

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

jotenkin täällä,
missä aurinko ei nouse sahraminkeltaisena
vain kuu tuijottaa pelokkain, tyhjin silmin ikkunasta
pohjoistuuli kirvelee poskilla
on helpompi taikametsään paeta,
harhaan haihtua
missä tahansa muualla paitsi kotona

kalenterin sivut täytetty punaisella, vihreällä ja ametistinvioletilla
hapuileva ote elämästä kielloilla, säännöillä, huutomerkeillä
kadonnut rauha uinuu pään sisällä

torstai 24. marraskuuta 2011


kunpa edes lumi sataisi
hautaisi tämän mustan kadun
voisin hukuttautua valkoiseen huntuun
ja silmäluomet jääorvokeiksi lohkeilisi

ps. olenko koskaan kertonut kuinka paljon minulle merkitsettekään omat, ihanat tähtöseni?
kommenttinne tuovat esiin valopisteet ympäriltä pimeyden

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

vuoden 2011 koulukuvasta katsoo tyttö
jolla posket kaksi kanelisokeripullaa
iho hehkuu taustavalon kanssa kilpaa
bmi normaali

vuonna 2010 oli kasvot lumenvalkoiset
mustelmia kätkettyinä ylisuuren ruutupaidan alle
mutta olin kaunis
bmi alipaino

aion palauttaa tämän vuoden kuvat
tätä tyttöä ei ole koskaan ollut olemassakaan

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

puoli vuotta kuiskaukset kutsuvat pohjoisesta
tunturilammelta
tärykalvot puutuneina kuiskeesta
rakas,
en enää jaksa 

tein päätöksen viime yönä
kerran vielä
tahdon auringon nousevan nähdä
lammen pinnasta jäätyneestä
vaikka matka hyinen
puuterilumisateinen

pelkään että onnistu en

lauantai 12. marraskuuta 2011

on niin kamalan hyvä olla

ilta oli häikäisevän upea
ikkunoihin ilmestyneet ensimmäiset valot joulun
perhoset kutittivat seinämiä mahalaukun

silloin kun hän tarttuu minuun,
nostaa korkeuksiin,
pyörittää risteyksessä karuselliin
minusta tuntuu että lennän 

torstai 10. marraskuuta 2011

tänä päivänä

♥ maa oli kevyen untuvan, lumikukkien peitossa
♥ söin lounaaksi mummin puutarhasta tuodun omenan
♥ sain yhden ihmisen kyyneliin soitollani
♥ punaiset silmät näyttivät pudotuksen
♥ löysin selkänikamia värisyttävän, kauniin kappaleen
sanat teille, jotka kätkette kyyneltimanttinne
uskotte ettei kukaan ymmärrä suruanne


olin onnellinen
ja huomenna katselen hänen kanssaan hopeatähtiä katujen pimeydessä

olitko sinä?

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

istuit ikkunalaudalla
aurinko kuulsi raidat hiuksiisi
pyysit jäämään
hetkeksi vain
sanoin että minulla on äidinkielen tunti, en voi
kysyit oletko varma
nyökkäsin, vaikka sydän oli raastinrautaa

vasta vuoden kuluttua
kun kävelin ohitse saman ikkunalaudan
ymmärsin että silmäsi olivat silloin lasinkirkkaat,
kauniit

on niin vaikea käsittää
mikään ole pysyvää
kaikki hajoaa helmenvalkeaksi tomuksi 

valun meripihkaa mustaa ja ihoa viiltävät neulanterävät korentojen siivet
sillä olisi pitänyt jäädä kanssasi iltapäivän valoon,
kuparinhohteeseen

lauantai 5. marraskuuta 2011

värisen kahdessa neuleessa,
kahden peiton alla
koulukirjan lauseet vaikeatajuisia
en pysty lukea
nälkäkin,
vaikka juuri syönyt

odotan että hän tulee luokse
minusta tulee kissa,
joka käpertyy kerälle hänen lämpimän turkkinsa alle

tahtoisin nähdä tänään tuhannet valopisteet
näkymättömänä kynttilämeressä
hävitä aaveiden varjoihin


ps. kiitos kommenteistanne ja tervetuloa uudet rakkaat lukijat. olette upeita.  

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

haluaisin kertoa teille nyt jotain ihmeellistä

viime yö oli vaikea
istuin sängyllä,
kasvoilla viiruja uupumuksen
valtameri silmissä

istuin ääreen koskettimien niin kuin joka ilta
aloin soittaa
tapahtui kuitenkin jotain taianomaista;
soinnut tulivat suoraan sormiini
minä vain soitin ja soitin enkä miettinyt edes
äänet tulivat kuin lumihiutaleet taivaalta leijaillen
sävelsin kauniin teoksen

ymmärsin jotain;
kappale tuli suoraan Jumalalta
sillä minulla ei ole ollut tällaista lahjaa ennen
Hän halusi ehkä herättää minut pimeästä

minä uskon Jumalaan
eikä minua enää pelota elää

valtameri kuihtui,
jäljelle jäi vain koralliriutta,
meren värikäs puutarha


uskotko sinä?