keskiviikko 30. marraskuuta 2011

selaan yliopistojen tiedekuntia, ammattikorkeakoulujen linjoja 
harmaata, uuvuttavaa,
ohimoissa hakkaavia paineita

äiti sanoo että humanistinen tiedekunta
kaikki puhuvat näistä valtavista lahjoista,
joita kannan kuin paperinkeveitä, kuunkalpeita tähtiä taskussa

mutta juuri nuo tähdet raatelevat reisiluitani
en osaa käyttää oikein lahjojani

minussa on jotain levotonta, revontulimerta,
jonka väriaallot värjäävät sieluni verenpunaiseen ahdinkoon

2 kommenttia:

  1. En tahdo neuvoa sinua siinä, miten elät elämääsi, mutta älä ikinä kuuntele vanhempia/kavereita/sukulaisia tai yleensäkään muita ihmisiä siinä, miten elää elämääsi, varsinkaan siinä, mihin kouluun sinun PITÄISI mennä. Tee niinkuin parhaalta tuntuu, niinkuin sinusta ITSESTÄSI parhaalta tuntuu.

    VastaaPoista
  2. jotkut saattaa kattoo mun elämää ja tuumii, että heitän lahjani hukkaan, kun en opiskele mitään "oikeeta" ja "oikeissa" yliopistoissa. Mä nään asian päinvastoin. Oon just sellasella tavalla spesiaali ja lahjakas, että tukahduttaisin elämäni jos pakottautuisin opiskelemaan jotain tylsää. En oo lukion jälkeen opiskellu mitään "oikeeta" mutta oon koko ajan ollut 100% varma siitä, ettei mun (ainakaan vielä) ois kuulunutkaan.

    Älä pelkää toteuttaa unelmiasi. Äläkä suotta stressaa niistäkään. Kuljet johdatuksessa.

    VastaaPoista

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.