torstai 29. joulukuuta 2011

kello on 04.44

olen liian uupunut nukkuakseni


ulkona leijailee lunta,
kaappikellot hakkaavat tahtia
pohjoisen kylmät virrat huokuvat läpi seinien
olemittomien kylkiluiden lävitse

lauantai 24. joulukuuta 2011

aattoyössä aina jotain taianomaista
lapsena tuijotin tuntikausia ulos lumoutuneena ,
odotin näkeväni reen ja porot,
jotka heijastuvat vasten kuuta

nyt tunnen kuinka jokin rauha, lämpö, toivo valtaa kehoni

aamulla keitän riisipuuroa, ehkä
myös syön sitä
ja maistelen kaikkea joulupöydässä
irrotan otteen edes päiväksi

malttaisinpa mennä pilvimaailmoihin
niin näkisin jo Lumiukon, koristellun joulukuusen ja rakkaani

toivotan kaunista ja tunnelmallista joulua sinulle, rakas lukijani 

perjantai 23. joulukuuta 2011

haluaisin sellaisen täydellisen joulun kuin lumiukossa;
muhkeat hanget
yön läpi jatkuvat karkelot
hopeiset, soivat, triangelit
ja tanssahtelevan lumisateen


mutta menetin otteen elämästä -
ruisleipiä, juustoa, mysliä, maitoa, suklaavanukasta
niin että mahahappojen karheus raateli kurkunpäätä
ja käsivarren pumpulinpehmeään pintaan helmiäispisaroita,
haaleanpunaisia


ps. voi, teitä on jo niin paljon. 

torstai 22. joulukuuta 2011

hento kuurapeitto maan päällä
joka toisessa ikkunassa värivalojen helinä
koulussa riisipuuroa, luumukiisseliä

he puhuvat siitä,
kuinka ovat paketoineet jokaisen lahjan käärepaperiin eriväriseen 
äiti tekee laatikot itse
yhdessä kaadetaan kuusi marenkikuorruteinen

viime jouluna osasin hymyillä
oli helppo syödä kulhollinen riisipuuroa,
numerot putosivat joka tapauksessa
nyt jokainen gramma rasvaa tappaa,
numerot nousevat kohti korkeuksia

sunnuntai 18. joulukuuta 2011



viisi kuukautta normaalipainoa
viisi kuukautta kuolemanjanoa
yhä syöminen syövyttää mieltä


vaikkei aikaa ole kauan;
tähtien liekit tukahdutetaan
aurinko uneen ikuiseen nukutetaan
lohikäärme tulijärveen leiskuvaan hukutetaan


pitäisi ymmärtää rajallisuus elämän eikä vain piirrellä purppuranpunaisia perhosia polvilumpioihin
ei äänimaailmaa
ei kyynelvirtoja
fuksianpunaiset kynnet ihoon uppoaa
ultramariinisten lasiaisten pinnalla salaisia tarinoita

hän piirtää kärjellä siveltimen
huuleeni hyasinttipintaan rusetin
tästä puhu koskaan en


joskus rakastaminen on avarampaa kuin lumineulasten loputon leijailu

siksi on helpompaa juoda monta posliinikupillista vaniljateetä ja tuntea edes hetken olevansa turvassa, kun mikään ei muuten pelasta, auta

torstai 15. joulukuuta 2011


malakiitinvihreää kohinaa suonissa
harhaisia, sekavia, vaarallisia unelmia 

saan joka ikinen päivä kuunnella sitä, että sinä syöt nykyään jo niin hyvin, näytät ihanalta lihavalta, sinulla oli silloin joskus niitä ongelmia. puhutaan kuin olisin olematon, vain näkyvä tiuku kaulassa. silloin tekisi mieli hypätä ensimmäisen vastaantulevan, vaimeaäänisen junan alle. koska unihiekkaisten silmien takaa ei vielä ymmärrä todellisuutta.


uusille lukijoille lämmin voimahalaus 

tiistai 13. joulukuuta 2011

karkkisateesta huolimatta huimaa, heikottaa, sydän takoo paineella veriaaltoja
kaksi yötä kiinni painumattomia silmäluomia ja katkonaisia painajaisia

tänään yksi tunti koulua
en jaksaisi alistua merituulen ja lasersateen riepoteltavaksi

pakko saada vihreitä savukkeita
minähän lopetin jo mutta ihan sama


ps. rakastan teitä, olette helminauhani kuunkirpit.

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

viikonloppuni

♥ askeleita joulukadun lumimyrskyssä
♥ siveltimiä, väritahroja ja tropiikinturkoosin tähtitaivaan maalaus
♥ sitruunanmakuista vihreää teetä
♥ rakas ja sydänäänten preludeja

toinen todellisuus

vapisevat sorminivelet ruokapöydässä
punaisen revontulen raapaisu
pakkoliikkuminen
putoava luku
liikaa 

näytät niin hyvinvoivalta

torstai 8. joulukuuta 2011

ahdinko aaltoilee kudoksissa,
puna-ahvenet syövät seretoniinia
ei auta lempeät olkapään silitykset peiton alla
ei kuiskaukset, että riitän tällaisena
pupillit hehkuvat palavina pensaina,
opaalinkiiltoisina
janoan takaisin kuin auringonpilkut revontuliin

ääni turruttaa minut maanaliseen, tuliruusujen puutarhaan

maanantai 5. joulukuuta 2011

kermakakkua
välissä pistävänmakeaa mansikkahilloa
hän viiltää kermakuoren, leikkaa ison palan
syön ja se tuntuu helpolta
luulen olevani elossa

juostessani kotiin täyttyvät kadut kiteytyneistä hattarapalloista,
tuuli repii ripsiä ja hiuksia,
villatakin suomuihin takertuu raesokeria,
jäinen vesi sivelee ihoa
silloin muistan miltä tuntuu olla tasaisia lyöntejä vailla,
vatsalaukussa undulaattiparvi huutava


kermavaahto kiemurtelee kitalaessa, ruokatorvessa, sisäreisien pinnalla, pohkeissa
kylkiluut hautautuvat merenhiekkaan, alle rasvan

on vain hetkestä kiinni milloin vajoan, olen aivan liian väsynyt tähän taisteluun ja niin yksin tummien lintujeni kanssa

perjantai 2. joulukuuta 2011

taivas valui vettä ja jääkiteitä

      unettomuus utuisina uurteina alla luomien
       kyyhkyskorvakoruista kilinä kuoleman kellojen

olen niin uupunut
en tahdo kuolla en elää
tahdon vain päästä pois puutarhasta saatanan,
jossa tammet mustaa mahlaa valuvat
varjot kuolleiden herukkapensaiden ympärillä karkeloivat

älkää koskaan ikinä aloittako laihduttamaan, sillä sen jälkeen olette vain osa violettia harhakuvaa
lasissa geometrisesti paloteltuja luumukuutioita, olkavarsissa lupiininkukkasia