torstai 8. joulukuuta 2011

ahdinko aaltoilee kudoksissa,
puna-ahvenet syövät seretoniinia
ei auta lempeät olkapään silitykset peiton alla
ei kuiskaukset, että riitän tällaisena
pupillit hehkuvat palavina pensaina,
opaalinkiiltoisina
janoan takaisin kuin auringonpilkut revontuliin

ääni turruttaa minut maanaliseen, tuliruusujen puutarhaan

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.