sunnuntai 18. joulukuuta 2011

ei äänimaailmaa
ei kyynelvirtoja
fuksianpunaiset kynnet ihoon uppoaa
ultramariinisten lasiaisten pinnalla salaisia tarinoita

hän piirtää kärjellä siveltimen
huuleeni hyasinttipintaan rusetin
tästä puhu koskaan en


joskus rakastaminen on avarampaa kuin lumineulasten loputon leijailu

siksi on helpompaa juoda monta posliinikupillista vaniljateetä ja tuntea edes hetken olevansa turvassa, kun mikään ei muuten pelasta, auta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.