perjantai 2. joulukuuta 2011

taivas valui vettä ja jääkiteitä

      unettomuus utuisina uurteina alla luomien
       kyyhkyskorvakoruista kilinä kuoleman kellojen

olen niin uupunut
en tahdo kuolla en elää
tahdon vain päästä pois puutarhasta saatanan,
jossa tammet mustaa mahlaa valuvat
varjot kuolleiden herukkapensaiden ympärillä karkeloivat

älkää koskaan ikinä aloittako laihduttamaan, sillä sen jälkeen olette vain osa violettia harhakuvaa
lasissa geometrisesti paloteltuja luumukuutioita, olkavarsissa lupiininkukkasia

1 kommentti:

  1. Kirjoitat (edelleen) niin kauniisti, että en voi kuin vain ihastella ♥
    Ja viimeinen kappale on niin totta, niin totta, että sattuu.

    VastaaPoista

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.