tiistai 24. tammikuuta 2012

vaihtoehtoja on vähän,
kun sieluni kasvaa metsää;
varislinnun sulkia, vanamonruusuja, valkokuusia

vaikka silmissä polttelee unijauhe,
saan yhä useammin katsoa hänen tummanpuhuvaa katsettaan,
en aio periksi antaa
käännän kaiken sen valonlähteekseni,
mikä joskus minuun tulihaudan kaiversi

stressi syövyttää, mutta aion lukea itseni ylioppilaaksi, jotta voisin joskus tehdä sitä, mitä oikeasti tahdon, enkä vain sitä, mitä yhteiskunta tahtoo ja vaatii

7 kommenttia:

  1. Sä kirjotat todella hyvin ja hienosti :)

    VastaaPoista
  2. Mitä sitten tahtoisit tehdä?
    Kyllä sä varmasti jaksat, jos sulla kerran on joku suunnitelma ja unelma jota kohti mennä.

    Voimia siihen. <3

    VastaaPoista
  3. Hyvä sinä. Ei pidä alentua yhteiskunnan paskamuottiin, kasvaa harmaaksi läiskäksi harmaaseen betonilähiöön ja kulkea harmaina aamuina töihin harmailla autoilla harmaissa vaatteissa. Mä vihaan harmaata ja pelkään ylppäreitä kuollakseni, mutta minäkin haluan tehdä sitä mitä oikeasti haluan enkä juuttua lähikaupan kassalle harmaaseen paskalähiöön.

    VastaaPoista
  4. pidetään unelmat mielessä ja tavoitteena :) halaus<3

    VastaaPoista
  5. kiitos, kiitos niin kovin paljon ♥

    ja älä huoli, kirjoittamisesta en vähällä luovu.

    VastaaPoista

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.