keskiviikko 4. tammikuuta 2012

vaikka olin kaupungissa,
jossa elämä virtaa kaduilla;
neonkeltaisia taksin valoja,
pastellinpurppuraisia ruusuasetelmia
kahviloiden ikkunat maalattu amaryllis-kukilla, luumuilla
pienistä kupeista siemaillaan cappuccinoa -
elämä jatkuu hopeanauhana

hämärsi lääkeaine tajuntaani
en osaa enää tuntea, ajatella, nauttia
vain mustia aaveita

syön märänsokerisia munkkeja
katson peilistä pinta-alaa suurentunutta 
revin tulivuoreksi ihoa 

joskus on niin vaikeaa olla minä


ps. teitä on tullut taas lisää. kiitos, että jaksatte seurata tarinaani 

2 kommenttia:

  1. Pakahdun kun kirjoitat niin kauniisti ♥

    (jouduin poistumaan ja liittymään kaikkiin lukemiini blogeihin uudestaan, koska eivät näkyneet tuossa lukemistossa, siksi siis olen taas tuossa ensimmäisenä, mutta missään vaiheessa en lopettanut lukemistasi)

    VastaaPoista
  2. Karkotan ne mustat aaveet pois,
    kyllä ne tänne minun aaveideni sekaan mahtuu.

    jaksa vielä ♥

    VastaaPoista

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.