keskiviikko 22. helmikuuta 2012

hän tulee luokseni
väripaletti käsissään

maalaa yönmustia kyyhkyjä
käsivarsiini
 ne kirkuen karkaavat
 lähtevät
  l e   n    t    o    o     n

yhtäkkiä menetän jälleen kaiken toivoni, vaikka pitäisi olla se, joka näyttää, mistä suunnasta aurinko nousee. mutta entä jos sitä ei näekään, sillä pilvet ovat niin paksuja ja sakeita. 

1 kommentti:

  1. Osuipa tämä hyvin. Yhdessä hetkessä hymyillen, toisessa itkien.. Älä putoa sinäkin.

    VastaaPoista

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.