lauantai 25. helmikuuta 2012

kello 01.14 
          03.20
            05.48
             06.05

uni luomilta repeilee
kuuntelen levotonta lumipyryä

lauantaiaamuna klo 07.14 
nousen
puen
siistin huoneen ja sängyn
luen saarikosken runoja
keitän mustaa teetä inkiväärillä
syön puuroa ja appelsiinin

en ole kyennyt nukkumaan tällä viikolla k a t k e i l e m a t t a enkä enempää kuin kuusi tuntia yössä. sillä yöt ovat olleet kohisevia virtoja, syvää, kipeää kaipausta.

2 kommenttia:

  1. Kiitos kommentistasi<3 En ole koskaan varsinaisesti kokenut puhumista helpottavana asiana. Kaikki, mitä muut ovat sanoneet ja kommentoineet, kun olen jostain asiasta avautunut, ovat olleet sellaisia asioita, mitkä olen jo tiennyt. Myöskään minkäänlaista helpotuksen tunnetta puhuminen ei ole koskaan tuonut, joten olen vähän skeptinen puhumisen auttamisen funktion suhteen. Toivottavasti sinäkin paranisit flunssastasi pian ja saisit nukuttua =( Voimia<3

    VastaaPoista
  2. Älä päästä painajaisia hiipimään aamuun. Kirjoitat kauniisti. Voimia. ♥

    M

    VastaaPoista

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.