lauantai 4. helmikuuta 2012

pitäisi kai puhua
tähtinauhoista irtautua

hukkuessamme valkoisen talon alle
aloitan;
 se on palannut taksaisin, se sanoo pahoja asioita
  iso, huono, arvoton

älä taas

jätän laavameren lainehtimaan,
halkomaan keuhkoja ja sydäntä aalloillaan

taas ymmärsin, että on vain parempi pitää kaikki sisällä. vaikka se viekin minua kohti tummentuvaa adagiota, annan sen olla, levätä ihon alla, elää unhoitettuna. mutta en minä unohda, sillä mieli ei tahdo luopua. pitää vain oppia elämään niiden päivien kanssa, kun muistot valuvat soluistani läpikuultavina, suolakiteisinä, loppumattomina.


ps. tervetuloa uusi lukija. 

2 kommenttia:

  1. Jaettu suru tai ahdistus muuttuu puolikkaaksi. Olisiko helpompaa päästää se pois eikä enää pitää vain sisällä?

    VastaaPoista

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.