perjantai 16. maaliskuuta 2012

jokin niin haikeaa
kevätaurinko saa hiukset hulmuamaan kuin aallokko
muistot nousevat pintaan:

Kiinnitän tekoripset luomien tyveen, hävitän mustelmat puuteriin, maalaan surun kasvoiltani. Nostan sängyn alta kevyimmän kuohuviinin, jonka olen Alkon hyllyltä löytänyt. Päässä humisee tyhjyys samaan aikaan kun vatsassa huutaa.


Kaupunki on serpentiinimeri, ihmisiä kuohuu sen syleilyssä. Rattaisiin tungetut lapset mussuttavat tyytyväisinä torilta ostettuja munkkejaan, valkolakkiset opiskelijat kulkevat haalareissaan siiderit kourissaan. Kaikki näyttävät onnellisilta. 
Ahdistun ystävien piknik-tarjoilusta. Poltan ketjussa ja tuijotan pedonsilmäisiä mansikoita. Juon ensimmäisen lasin, toisen, kolmannen, neljännen, kunnes kävely tuntuu ilmaan nousemiselta.


Yö vetää siipensä taivaan ylle. Katson tyhjentyviä katuja. Ripsiväri on varissut poskilleni, 
en tunne kuin pohjatonta. Katson kelloa ja jään odottamaan bussia. Silloin näen hänet: tiikerinsilmäiset pupillit ja kaihoisa hymy, pimeydessä hehkuva savuke ja musta nahkatakki.


En enää koskaan ole yksin elämän päämäärättömyyden kanssa.

4 kommenttia:

  1. Minulla olisi sinulle jotain :)
    http://vaillakyynelia.blogspot.com/2012/03/tunnustuksia.html

    VastaaPoista
  2. Mä niin rakastan sun kirjoitustyyliä. Olet mielettömän lahjakas!
    Voimia♥

    VastaaPoista
  3. ^ Yhdyn ylempään kommenttiin. Ihailen itsekkin tyyliäsi kirjoittaa, tyyliäsi ilmaista asiat, ajatuksesi ja tunteesi.

    Pus, ♥.

    VastaaPoista
  4. Kiitos, sinulle myös<3 Ihan hyvin saan nukuttua, nukun todella sikeästi vaikka mielelläni nukkuisin pidempään kuin mitä koulupäivät antavat minun nukkua. Joskus voi olla vaikea nukahtaa jos ajattelen liikaa jotain ruokaa, mitä tekisi niin kovasti mieli, mutta muuten yleensä saan itseni rauhoitettua ihan vain laskemalla jokaisen uloshengityksen.

    VastaaPoista

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.