maanantai 12. maaliskuuta 2012

kuule kaupunki;                                                                          
puihin unohtuneet jouluvalotarhat,                                         
täyteen ahdetut kahvilat                                                                  
                                

silmäsi välkkyivät kilpaa uzbeskin katedraalin kullatujen sipuleiden kanssa
painaessani korvaasi salaisuuden;
sinulle taivaankappaleista seppeleen punoisin


anna minun sanoa tämä
mitä sanoit minulle sinä iltana,
sillä se on minusta kauneinta, mitä kukaan on minulle milloinkaan
älä koskaan lopu

onko tämä vain oodi k a u k a i s u u t e e n

(vaikket ehkä sittenkään kirjoittanut minulle, minä kirjoitin sinulle)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.