sunnuntai 20. toukokuuta 2012

en ole koskaan kuullut kenenkään sanovan niin aidon uupuneita, värittömiä sanoja
mä en jaksa elää. tähän asti sinä olit syyni elää, mutta olen ymmärtänyt, etten voi elää toisen ihmisen varassa. mä olen jo kuollut sisältä.

kyyneleeni helisivät kaakelilattialle
auringon noustessa kattoharjanteiden takaa

rukoilin niin kauan, kunnes ei ollut enää sanoja
jaksa vielä yksi minuutti, yksi yö, yksi aurinko
Jumalani, miksi sinä hylkäsit meidät?
lopulta vajosin painajaismerten uneen



1 kommentti:

  1. kirjotat kauniisti, sydäntä riipaisee. rukoilen sulle kaikkea hyvää!

    VastaaPoista

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.