lauantai 5. toukokuuta 2012

olen löytänyt kallion keskeltä viereistä metsäämme. istun siellä joka päivä pääsykoekirjojen, savukkeiden ja appelsiinien kanssa. tasaisessa moottoritien huminassa ja siitepölyisessä tuulessa on turvallista olla ihan yksin, ei ketään. vain kultasiipiset koppakuoriaiset ja sammaleessa uinuvat leppäkertut. siellä olen hetken onnellinen, sillä näen miten jokaisen yön jälkeen lehdet puhkeavat silmuistaan vihreämmiksi; maailman kauneus heijastuu suoraan lasiasteni pinnalle.



1 kommentti:

  1. Näen tuon hetken sieluni silmin. Mikä rauha, tyyneys, metsän raikkaus ja kostea sammal. Edes tupakka ei pilaa harmonista kokonaiskuvaa, päinvastoin.(Vaikka ihan yhtä kaunis kuvajainen muodostuisi verkkokalvoilleni ilman sitä röökiäkin ;)). Jos tämän tekstin tunnelmaa on uskominen, sinä jos joku tulet pääsemään kouluun! Kellään ei taatusti ole parempaa opiskelupaikkaa kuin sinulla.

    Kiitos tästä, kirjoitat kovin kauniisti. Samaistun, koska aistin rivien välistä omat tuntemukseni ja sairauden kalmankalpen ja turruttavan äänen. Kaunista kevättä sinulle.

    VastaaPoista

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.