torstai 21. kesäkuuta 2012

pian 2000 päivää siitä, kun sairastuin
ja saman verran päiviä ilman ammattiapua

yksin pedon kanssa, joka tappaa minut sisältä
syöksien nälkää, ahmimista, mutta pahin on
ajatusmaailma, joka on hiilenmusta

vaikka syön säännöllisesti ja tarpeeksi
vaikka soitan sormeni verille
vaikka taivas on leiskuvanpunainen iltaruskossa ja metsä avartuu vehreänä, kielotarhana
olen yksin syövyttävien ajatuksieni kanssa

e n  j a k s a i s i  e n ä ä  p ä i v ä ä k ä ä n  t ä t ä



5 kommenttia:

  1. Minä todella toivon että hakeudut ammattiauttaja luokse. Olet kaunis ja kultaakin kalliimpi, olet parantumisen arvoinen. Kenenkään ei pitäisi kokea jotain noin julmaa ja kauheaa, mutta sinä olet vahva ja minä tiedän että sinä paranet kyllä.
    Lupaan pitää sulle peukkuja pystyssä! <3
    ~Buuma

    VastaaPoista
  2. tää teksti on ihanku oisin
    ite kirjoittanu..
    onko sulla sähköpostia niin voisin
    meilata mun toisesta blogista? :)

    voimia<3

    VastaaPoista
  3. On kompattava edellistä, on kuin olisin tämän itse kirjoittanut. Sinä vain osaat kertoa sen niin kauniisti.
    Mainitsin sinut blogissani, kiitoksena inspiraatiosta C: (http://vaillakyynelia.blogspot.fi/2012/06/silloin-toivoin.html)

    VastaaPoista
  4. Mä en voi samaistua keneenkään tän enempää, vaikka realiteetit onkin aivan toiset kera ammattiauttajien ja vähempien sairastamisvuosien. Sä myös saat ajatuksesi ihan uskomattoman kauniisti paperille. Voi, ihan hirveästi voimia!

    VastaaPoista
  5. herranjumala. Siis nytkun olen lukenut paljon paljon näitä sun kirjoituksia niin voin samaistua niihin täysin. On lohduttavaa, tai ironista sanoa lohduttavaa , että on muitakin jotka kokevat samoja asioita. Tsemppii sulle oikein paljon! ♥

    VastaaPoista

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.