sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

viikon ainoana vapaapäivänä sataa aamusta iltamyöhään. aamulla olin onnellinen herätessäni kauniisiin kuiskauksiin ja hiekanruskeisiin silmiin. mutta kun hän lähti, kasteli sade matkalla sydämeni, vapautti murheet virtaan, joka kuohuu, kuohuu, kuohuu kovaa.

siitä lähtien kun olen alkanut syömään paremmin, minuun on tullut valtava syvänne, tyhjä tila. en ole onnellinen ilman häntä, vaikka yrittäisin.


1 kommentti:

  1. Huono aiempi ehdotukseni, skipataan! Ehkä on parempi, että pysymme anonyymeinä.(:

    VastaaPoista

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.