lauantai 28. heinäkuuta 2012

haluan hymyillä ja kokea ja rakastaa, mutta en jaksa enää syömishäiriön ääntä, joka on palannut taas vahvempana.
tänään purskahdin itkuun moneksi tunniksi, kunnes silmäni kuivuivat kalkkeutuneiksi meritähdiksi, kunnes ei ollut enää tunteita.
enkä ymmärrä, mitä teen väärin, sillä olen tälläkin viikolla syönyt chilisipsejä, suklaakakkua, kaikkea aivan normaalia. vuosi normaalipainoisena, mutta minun mieleni on auringonpimennys - yhä.








2 kommenttia:

  1. juu, on mulla vissiin. Tai jotain mongerrusta pystyn tuottamaan :D Rukoilen kielillä lähinnä jos tuntuu, ettei sanat riitä tai ei osaa ilmaista. Joskus laulankin, se on jotenkin vapauttavaa. Mutta useimmiten laulan suomeksi tai nykyään yhä enemmän englanniksi.

    Kiitos! Ja varmasti huomasitkin, että kyseessä oli täysi improvisaatio ja kommunikointia Jumalan kanssa. Tai no, tollasta mun soitto useimmiten kyl on :D

    VastaaPoista

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.