torstai 2. elokuuta 2012

aamuöiset auringon katoamiset, auton ikkunasta puhalletut savukkeet, pulleat metsämansikat tien varressa eivät ole olleet sitä, mitä aikaisemmin - mistä olin haaveillut.

sillä unelmani ovat häviämässä pois: säkenöivistä tähdistä mustuneeksi metalliksi. olen menossa opiskelemaan alaa, joka ei ole sitä, mitä tahdon elämässäni eniten. kirjoittaminen ja säveltäminen - ne ovat tatuoitu ihooni ja tekevät minusta elävän. ei niillä elä.

(tunnen jo syksyn ruiskaunokin siniset yöt ja jokavuotisen kylmyyden pintaverenkierrossani. se odottaa minua)

1 kommentti:

  1. Sinä olet onneksi nuori, ehdit opiskella vaikka kolme ammattia vallan mainiosti :) Ja jos ala ei ole sitä mitä haluat, niin miksi edes lähdet opiskelemaan sitä? Pidä ihmeessä välivuosi ja hae keväällä musiikin ja kirjallisuuden pariin! Turha haaskata arvokkaista vuosia sellaiseen, mitä ei oikeasti halua elämältä... Nimim. vuoden päästä ammatti taskussa, mutta silti haen vielä tanssialalle. Kun valmistun sieltä, olen jo 28-vuotias...

    VastaaPoista

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.