lauantai 18. elokuuta 2012

pidän yövuoroista, koska vuorokauden tyhjimpinä tunteina ei tarvitse jäädä loukkoon tähdettömien ajatustensa kanssa.
herään myöhään iltapäivän ja illan rajamailla, olen neljä tuntia huoneessani unipölyn usvassa, lähden takaisin töihin.

mutta pelko värisyttää siipiään. kohta loppuvat purkista melatoniinit - en nukahda ilman niitä, synteettisiä lemmikkejäni. en kykene sulkemaan silmiäni kaikkien leikkaamattomien kohtausten, muistojen räjähtäessä verkkokalvoihini. 
sattuu.

ps. kysykää lisää. 


2 kommenttia:

  1. Hieno biisi tuolla, hienompia sanoja sen ympärillä.
    Kysyn: kuinka osaat kertoa tarinoita näin hienolla tavalla?

    VastaaPoista
  2. porcupine tree sopii loistavasti viemään ajatukset jonnekin kauas, toiseen ulottuvuuteen.

    VastaaPoista

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.