maanantai 22. lokakuuta 2012

kastanpuissa liehui rahisevia helium-ilmapalloja ja ihmiset kirkuivat kuin linnut. palasin asemalle odottamaan bussia, joka veisi pois hälystä, moottoritien hyrinään.

kun näin hänen seisovan siinä, yhtenä sadoista tuhansista muista, en epäröinyt rohkeuttani. hänen iiriksensä olivat granaatinruskeat ja lasihelmiset - sokaisevat. piilotin ujouteni pihlajanpunaisten hiusteni taakse ja kysyin yhtä savuketta.

siitä on noin puolitoista vuotta, kun löysin oman enkelini. päivämäärä 01.05, kellonaika klo 01.05.

3 kommenttia:

  1. oi, kirjoitat kovin kauniisti. rakastuin kirjoitustyyliisi heti ensimmäisen lauseen aikana, siinä on jotain hurjan persoonallista ja erikoista .)

    VastaaPoista
  2. Ihanaa, että unelmasi toteutui. :) Sinulla on kaunis sielu, se näkyy kirjoittamisessasi (vaikka epähengellisenä vierastankin vähän sielu-sanan käyttöä).

    VastaaPoista
  3. sulla on ihanan taiteellinen blogi !

    lauantaimurhetytto.blogspot.com

    VastaaPoista

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.