torstai 29. marraskuuta 2012

rannenikamiin pureva viima on saapunut kaupunkiin. kivitalokortteleissa harhailun, monen tunnin soittamisen ja savulohipatongin jälkeen on lohduttavaa kääriytyä ruutupaitoihin ja juoda vihreää, inkiväärillä aromatisoitua teetä.

enää kaksi viikkoa yliopistoa, sitten lopetan. minulle riittivät puuduttavat luennot ja erinomaiset arvosanat. on aika palata takaisin siihen, mitä olen tehnyt jo 13 vuotta - musiikki. säveliin kiinni kasvaminen on todellinen rakkaus, joka ei sammu koskaan.

viikon päästä aika lääkärille syömishäiriöpoliklinikan lähetteen vuoksi.


lauantai 24. marraskuuta 2012

tämä päivä on sytyttänyt pienen elämän kutsun sydämeeni. 
12 tuntia rauhallista unta
kaurapuuroa, mansikkabanaanijogurttia ja mandariineja
soittamisesta lohkeilleet sormet
kynttilöiden kaivaminen laatikosta - tähtimäiset liekit valaisivat koko huoneen
♥ huoneen siivous ja pyykkien raikas tuoksu
♥ lohikeittoa
♥ tenttimonisteiden selaamista
♥ monta kupillista vihreää teetä

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

sydämeni ei ole ollut entisensä. se on lyönyt epätahtiin ja jättänyt veren pumppauksia väliin.
tänään olen oksentanut ja melkein pyörtynyt havumetsään. itkenyt niin, että iirikset näyttävät kirkkailta safiirijalokiviltä.

vaikka miten yritän järjestää elämästäni paremman, en voi paeta tosiasioita - jatkuvaa fyysistä pahaa oloa ja sydämen kuolemansinfoniaa.

maanantai 12. marraskuuta 2012

itkin jo bussissa matkalla koulusta kotiin, kun päästiin moottoritielle kohti pohjoista kauemmas merestä ja jouluvaloista. kotona vavahdin keittiön lattialle korvissa painemainen humina: verensokerin lasku. söin lämmintä ruokaa, mutta suru kohisi silmistäni. seuraavana olinkin vessassa, ja osa tulvi ulos mahalaukustani.

sydän tyhjänä elämästä. milloin tämä loppuu.


perjantai 9. marraskuuta 2012

tänään oli ensimmäinen aamu, kun en noussutkaan ylös. heikottaa niin, että vesilasinkin hakeminen tuntuu raskaalta. ei tämä ole mitään pohjoisenmustaa ahdinkoa vaan todellista fyysistä kipua. vaikka nyt kyynelvirta puhkesikin taas.

ps. kiitos sanoistanne ja tuestanne. 

tiistai 6. marraskuuta 2012

kolme tuntia viime yönä unta, sillä kuume lämmitti solujani. aamulla satoi räntää kuin revittyinä hattaroina. en jaksannut meikata, vaikka rakastan puuterin mattamaista rakennetta ja terävien rajausten piirtämistä peilipöydän ääressä.
kävin syömässä yliopistolla. perunamuusi ja lihapullat nousivat paloina kurkkuuni. syöminen oli vaikeaa, mutta oli pakko, koska vatsa huusi.

itken varmasti viimeiset vedet elimistöstäni, jos torstaina lääkärit antavat vastuun asiasta minulle. ja niin on kai annettu tapahtuvan. sen jälkeen minun on kuolletettava itsestäni kaikki tunteet päiväksi - ja osan tunteistani loppuelämäksi.

lauantai 3. marraskuuta 2012

tänään pyörrytti. sydämen sykkeeni on levossa 110 (normaalisti 60). mietin, kuinka kauan pystyn enää käymään koulussa ja mitä tulee tapahtumaan muutamien viikkojen aikana.

tunnen riipivää kateutta kaikkia ihmisiä kohtaan kaduilla. kaikkia, jotka hymyilevät ja jotka suunnittelevat, että viikonlopulla juhlitaan, huomenna mennään kiinalaiseen ravintolaan. olisinpa osannut arvostaa silloin enemmän elämää.

katsoessani tänään ulos näin koivuissa riippuvat kastehelmikorut ja kuusten läpi sinkoutuvat auringon raidat - hetkellisen palan kauneutta. tänään on ensimmäinen kyyneleetön päivä.

rakkaus on kaikista suurin. se ei kuole koskaan. 





perjantai 2. marraskuuta 2012

en ole vieläkään syönyt kunnolla tapahtuneen jälkeen enkä nukkunut kuin muutamia tunteja. silloin harvoin, kun uskallan katsoa peiliin, näen vain kuolleet kasvot ja kuvottavan ruumiini. päivä päivältä valo katoaa, ja oloni käy ahdistuneemmaksi, kun alan käsittää kaiken - elämä on minusta poissa.

revin kaikki julisteeni ja tauluni pois seinältä, koska en halunnut minkään muistuttavan minua elämästä: suurkaupungeista, ruusuista, joutsenista. tapaan lääkärit viikon päästä, psykiatrisen sairaanhoitajan vasta puolentoista viikon päästä (kiitos suomen terveydenhuolto). en usko selviäväni siihen asti. en jaksa käydä läpi tätä prosessia, joka on vasta alussa.

keskiviikko: 600 kaloria
torstai: 584 kaloria

minä en välitä, jos kuolen tähän. koska miksi eläisin, jos en tunne mitään iloa, näe elämässäni enää mitään säilyttämisen arvoista.

Jumala on kuollut.