maanantai 12. marraskuuta 2012

itkin jo bussissa matkalla koulusta kotiin, kun päästiin moottoritielle kohti pohjoista kauemmas merestä ja jouluvaloista. kotona vavahdin keittiön lattialle korvissa painemainen humina: verensokerin lasku. söin lämmintä ruokaa, mutta suru kohisi silmistäni. seuraavana olinkin vessassa, ja osa tulvi ulos mahalaukustani.

sydän tyhjänä elämästä. milloin tämä loppuu.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.