tiistai 6. marraskuuta 2012

kolme tuntia viime yönä unta, sillä kuume lämmitti solujani. aamulla satoi räntää kuin revittyinä hattaroina. en jaksannut meikata, vaikka rakastan puuterin mattamaista rakennetta ja terävien rajausten piirtämistä peilipöydän ääressä.
kävin syömässä yliopistolla. perunamuusi ja lihapullat nousivat paloina kurkkuuni. syöminen oli vaikeaa, mutta oli pakko, koska vatsa huusi.

itken varmasti viimeiset vedet elimistöstäni, jos torstaina lääkärit antavat vastuun asiasta minulle. ja niin on kai annettu tapahtuvan. sen jälkeen minun on kuolletettava itsestäni kaikki tunteet päiväksi - ja osan tunteistani loppuelämäksi.

5 kommenttia:

  1. Mua pelottaa mitä on tapahtunu..

    Pärjäile <3

    VastaaPoista
  2. Mitä ihmettä on voinut tapahtua :o

    Voimia kamalasti <3

    VastaaPoista
  3. Minulla on ikävä sinua ja sokeripuutarhaa.

    Toivottavasti mitään ylitsepääsemättömän kamalaa ei ole tapahtunut. :(

    VastaaPoista
  4. muakin pelottaa ihan hirveästi. jos pystyt jossain vaiheessa kertomaan niin lupaa tehdä se!

    VastaaPoista
  5. Luin sun blogisi nyt kokonaan ja voi että osaat olla runollinen :)
    et kai jäänyt yksin? Ei tietenkään tarvitse kertoa, mutta se on ensimmäinen mikä rivien välistä tulee mieleen :S
    oli se mitä tahansa tee asioita mistä nautit vaikka ne eivät tuntuisikaan merkityksellisiltä juuri nyt, mutta kaikki paranee ajan kanssa kun vain antaa itselleen luvan.
    VOIMIA!

    VastaaPoista

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.