perjantai 9. marraskuuta 2012

tänään oli ensimmäinen aamu, kun en noussutkaan ylös. heikottaa niin, että vesilasinkin hakeminen tuntuu raskaalta. ei tämä ole mitään pohjoisenmustaa ahdinkoa vaan todellista fyysistä kipua. vaikka nyt kyynelvirta puhkesikin taas.

ps. kiitos sanoistanne ja tuestanne. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.