tiistai 18. joulukuuta 2012

08.12.2012
istun lähes tuntemattomien ihmisten keskellä ja siemailen välimerensinistä sävyistä boolia. ystäväni on upea valkolakissaan ja lainehtivissa kiharoissaan. syömme cocktailpizzoja ja puhumme kuulumisistamme. 
toisessa tilanteessa lähtisin mukaan jatkoille, mutten enää. kävelen kohti bussipysäkkiä nyöritetyissä korkokengissäni. kadut ovat kuohkean lumikerman peitossa.

kotona ahdistus alkaa liikkua jokaisen hengenvetoni mukana. silmähermoihini koskee, oksettaa. olen taas kasvokkain ja yksin totuuden kanssa.
kännykän näytössä vilkkuu rakkaani nimi. 

hetken kuluttua juoksen talviyön kylmyyteen häntä vastaan. ei tarvita sanoja - vain niin tiukat rutistukset, että valtimot lepattavat kiinni toisissaan. suudelma on kova ja kaipuun täyteinen, niin kuin joskus ennen.
"mulla on ikävä meitä", sanon hänen lämpimän takkinsa suojassa.

yön tyyneydessä makaamme hänen sängyllään. meillä on jotain, mitä ei voi ymmärtää; emme kai käsitä itse täysin vieläkään. hän silittää vatsaani ja painaa huulensa iholleni.
"mä rakastan sua ja meidän pientä."

12. raskausviikko.

17 kommenttia:

  1. Ensimmäinen teksti minkä luin sun blogista, aivan ihanasti kirjotettu!<3 taidan lukea lisää!

    VastaaPoista
  2. onkohan ihan vastuullista hankkia lapsi nyt, kun olet sairas?

    VastaaPoista
  3. Anonyymi:

    eihän se vastuullista ole, mutta elämä ei aina kysy, onko valmis. joskus on tehtävä valintoja, joista ei ole varma. mutta uskon lapsen pitämisen olevan silti paras vaihtoehto tässä tilanteessa. abortti olisi ainakin minulle ollut lähtemätön haava sydämessäni.
    en koe olevani enää sairas, sillä olen parantunut anoreksiasta. nyt haluan vain saada syömiseni kuntoon lopullisesti.

    kaikki: kiitos paljon. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeks toi mun ensimmäinen kommentti, mut se kuvas mun fiilistä parhaiten! :D ollaan tietääkseni saman ikäisiä, ja mä ainakin ymmärrän että pidät lapsen. Pidä itsestäs nyt vaan huolta, samalla pidät myös pienestä huolta :)

      Poista
  4. lämpimästi onnea teille! uskon, että kaikki loksahtaa nyt raiteilleen. : )

    VastaaPoista
  5. Jennaro:

    ei se mitään :)
    jos tää raskaus olisi suunniteltu, olisin esittänyt ihan saman kysymyksen itselleni tai muulle vastaavassa tilanteessa olevalle.
    kiitos, pidän huolen itsestäni. <3

    VastaaPoista
  6. Onnea, pieni. Olet vahva. En itse nää koskaan itseäni tuohon tilanteeseen, mutta arvostan sitä tosissani.
    Kuten tuolla ylempänä sanottiin, kaikki loksahtaa nyt kohdalleen. Toivon sitä sinulle. Rakasta itseäsi.

    VastaaPoista
  7. Onnen kyyneleitä. <3 oot niin ihana. oot ansainnu hyvän miehen itsellesi ja ihanan vauvan. Kaikki menee hyvin kunhan muistat huolehtia itsestäsi. :)) <3

    Onko kirjeesi jo tulossa minulle? Odotan sitä innolla. <3

    VastaaPoista
  8. Siis enkö muka vieläkään oo onnitellut!?!?! aina se netti katkeaa tai jotain muuta vastaavaa :(

    onneksi olkoon..! mun sisko tuli raskaaks vähän vaikeesta lähtökohdasta, mutta se oli kyllä sen elämän käännekohta, jolloin kaikki alko mennä paremmin. rakasta lasta ja toivota jo nyt se tervetulleeksi. sanoilla, ajatuksilla, musiikilla, kirjoituksilla... se on paras lahja, jonka voit jo nyt antaa hänelle. :)

    VastaaPoista
  9. Mm.. kysymys ei oo vastuuntunnottomuudesta tai mistään sellaisesta. Lapsia ei tehdä, ne saadaan. Ne ovat lahja. Joillakin lähtökohta on ollut se että lääkärit ovat sanoneet etteivät tule todennäköisesti ikinä saamaan lapsia. Ja kuinka käykään, kuin ihmeen kaupalla saa pieni ihme alkunsa, melkein heti pillereiden jättämisestä pois. Ja joillekkin se pienen ihmisen elämä voi olla todella käännekohta sairaudessaan, kun elämä keskittyykin ihan muuhun kuin painoon ja kaloreihin, eikä enää voi olla itsekäs, ajattella vain omaa itseään ja laihuuttaan. On ajateltava koko perhettä, omaa hyvinvointia, lapsen hyvinvointia. On syötävä että jaksaa hoitaa lasta ja perhettä. Jo raskausaikana joutuu muuttamaan koko elämäntyylinsä masuasukille parhaaksi. Syödä hyvin ja terveellisesti ja liikkua.
    Ja blogin kirjoittajalle, voin hyvin samaistua sinuun niin monessa asiassa, löysin tään blogin vastikään ja oon hurahtanut täysin. Kiitoksia :)) Ihanaa lukea miten teillä lähtee sitte sujumaan perhearki ja pikkusen kanssa elämä.

    VastaaPoista

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.