keskiviikko 5. joulukuuta 2012

koivut olivat pukeutuneet seittimäiseen huurteeseen matkalla lääkäriin, kahdeksantoista astetta pakkasta. maistoin vielä hunajaisen aamuteen maun huulillani.

sama tuttu kaavake, samat kysymykset. sormet naputtelivat pitkää lähetettä.
"sinun kohdallasi masennuslääkitys on oikeastaan pakollista."
sanoin, etten halua synteettisiä nappeja sekoittamaan mieltäni lisää.
"laitetaan nyt kuitenkin sinut sydänfilmiin ja verikokeisiin sitä lääkitystä varten."

pois kävellessäni kylmyys jäädytti liimaista surua ripsieni alle - näytti siltä kuin lumihiutaleet olisivat kuolleet ilmaan matkalla maahan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.