lauantai 12. tammikuuta 2013

voisin leikellä ihostani palasia pois. olen täynnä nestettä, verestäviä raskausarpia ja kuplamuovista rasvaa. raskauskiloja vielä tasan nolla, koska annan sen hallita minua tietyllä tasolla.

jos olisinkin yksi niistä, joilla raskaus paransi syömishäiriöstä, jotka vapautuivat hyökyaaltojen kuristusotteesta ja käänsivät katseensa kohti aamun kalvakkaa heijastusta.

ehkä minäkin vielä annan auringon tulvia silmilleni ja vapaudun.

ps. kiitos paljon kysymyksistänne miehelleni. lisää saa (pitää) laittaa klik 

4 kommenttia:

  1. Ikävä kyllä raskaus ei paranna ketään syömishäiriöstä, se tuli opittua esikoisen syntymän jälkeen kantapään kautta. Se lähtee sinusta itsestäsi <3 Anna itsellesi lupa, tee se lapsesi vuoksi. Lapsi ansaitsee "terveen" äidin, nyt ei ole aika olla itsekäs vaan herätellä äidinvaistot esille ja uhrautua lapsensa vuoksi. Mä tiedän että se on hankalaa enkä sano tätä pahalla, mutta uskon että sinullekin lapsi on kaikista tärkeintä tässä vaiheessa <3 tulee ihan kuristava tunne, kun muistelee mitä ristiriitaa ja itsensä tutkistelua ja etsimistä mullakin oli ensimmäinen raskaus. :( tsemppiä <3

    VastaaPoista
  2. Komppaan ylläolevaa, että raskaus ei paranna syömishäiriöstä. Olen kantapään kautta oppinut, ettei kukaan muu mua ole voinut parantaa kuin minä itse. Löysin juuri blogisi ja taidan jäädä seuraamaan :)

    kummitusleikki.blogspot.com

    VastaaPoista
  3. rakastuin tähän blogiisi. toivon sinulle sydämenni pohjasta paljon voimia ja jaksamista ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. onnittelut raskaudesta :) Tiedän miten ahdistavalta se tuntuu :/ tsemppiä !

      - http://kar-panen.blogspot.fi/

      Poista

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.