tiistai 23. huhtikuuta 2013

viime aikoina en ole kirjoittanut, vaikka olisi ollut paljon kerrottavaa, kaunista ja ikävääkin. viikonloppuna tunsin syvää onnea hänen kanssaan kalliolla ilta-auringon aikaan. aivan yltämme kiisi komesiipinen lentokone. yö meni kuitenkin päivystyksessä, kun vointini huononi.

tänään heräsin luottavaisin mielin aurinkoon. söin kaksi näkkileipää, mutta suolistoni ei kestänyt ruokaa vaan juoksin vessaan. lähdin koululle tenttiin mahakouristuksissa ja sain jotenkin raapustettua ruutuarkkiin vastaukseni. yksi tuttu sanoi, että näytän väsyneeltä, toinen ihana lupasi rukoilla puolestani, vaikken sanonut mitään olostani. kävin kaupasta ostamassa mehupurkin, jota litkin verensokerin tasaamiseksi. luennolla iski veitsenleikkaava päänsärky.

kotiin päästyäni tuntui lamaannuttavan huonolta, jäin vessaan itkemään. keitin kaurapuuroa, söin näkkileipää ja pyyhin kuivutta glitterväriä silmistäni. ei pysynyt ruoka taaskaan sisälläni.

toisen taloyhtiön vessassa törmäsin tuntemattomaan naiseen, joka alkoi sorkkia mahaani huomattuaan pallomaisen vatsani.
"häpeätkö sä sitä, kun peittelet sitä noin pitämällä käsiä taskussasi? en minä ainakaan silloin, kun odotin vauvaa."
en sanonut mitään, tilanne oli niin kiusallinen.

sain rauhan vasta päästyäni rakkaani viereen ja käpertyessäni turvaan.
kotimatkalla katulamput olivat samanlaisia pimeitä mariaanienhautoja niin kuin silmäni ilman. häntä.

6 kommenttia:

  1. "häpeätkö sä sitä, kun peittelet sitä noin pitämällä käsiä taskussasi? en minä ainakaan silloin, kun odotin vauvaa."

    hei oikeasti mistä noita idiootteja sikiää D: Kyllä, analyysin voi nököjään tehdä siitä miten käsiä pitää jonainen hetkenä. Not.

    VastaaPoista
  2. Heippa! Ei tunneta, mutta haluan silti laittaa kommenttia, koska blogisi koskettaa minua juuri tällä hetkellä. Siskoni nimittäin pääsi kotiin noin viikko sitten suljetulta osastolta, jossa hän oli anoreksian/masennuksen/itsetuhoisuuden vuoksi. Hän on 16, minä 18.
    Löysin blogisi joskus kauan sitten, mutta kohta unohdin blogisi nimen, enkä enää löytänyt sitä, vaikka etsin. Nyt löysin tänne taas, ja haluaisin vain sanoa, että toivon sinulle, poikaystävällesi ja lapsellenne kaikkea hyvää, ja erityisesti sinulle jaksamista arjessa, niin lapsen kanssa kuin muutenkin. Älä epäröi pyytää apua vauvanhoidossa, vaikka ihmiset tuomitsisivatkin, eläthän omaa elämääsi.
    Olet uskomattoman vahva,

    VastaaPoista
  3. Blogger ei antanut jatkaa kommentti. Mutta siis, olin sanomassa, että olet ihan älyttömän vahva, ja selviät mistä vain! Sinusta tulee loistava äiti lapsellesi, anonyymikommentoinnin poisto oli varmasti hyvä idea: kuka kaipaa ilkeitä kommentteja?
    Lisäksi haluan sanoa, että kirjoitat aivan ihanasti, siis mielettömän kauniisti. Toivoisin pystyväni itse samaan: puhumaan tunteista puhumatta tapahtumista, välittämään tunteita kuvailemalla yms..

    Tsemppiä!
    Heli

    VastaaPoista
  4. älyttömän kaunista (ja surullista) luettavaa..
    toivon kaikkea hyvää sinulle, poikaystävällesi ja vauvalle<3 älä välitä noista tietämättömistä vessatäteistä..

    VastaaPoista
  5. Osaat kirjoittaa niin liikuttavasti että saat aina kyyneleet silmiini <3 susta tulee vielä loistava äiti lapsellenne :) kaikkea hyvää, ja siunausta sinulle!

    -satakieli

    VastaaPoista

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.