torstai 23. toukokuuta 2013

sade nuolee viimeisiä siitepölyharsoja koivuista.
ystävän piti tulla luokseni toissapäivänä, mutta perui, tänään sama juttu. yksinäisyys valuu parvekkeelta kyyneleinä alas. tuoreen ananaksenkin viipaleet ahdistavat, koska satun nykyään olemaan indeksien mukaan ylipainoinen.

lääkäri sanoi tällä viikolla, etteivät he voi pitää minua hoidossa enää kauaa, koska olen normaalipainoinen, ja hoitopaikkoja on vain rajoitetusti.
"mitään merkittäviä painonvaihteluita sinulla ei tänä aikana ole myöskään ollut."
ehkä ei, jos olen raskaana. alipainoinenko minun pitäisi olla?

maanantai 20. toukokuuta 2013

ei se ole niin helppoa lähteä pois kotoa, vaikka vapaus tuoksuukin tuomen kukkien medeltä. luonto kukkii ja rönsyilee uutta elämää samaan aikaan, kun on jätettävä vanha taakse. itken joka päivä eikä pienen sekasorron keskellä tunnu vielä ihan kodilta.

sitä jotenkin ymmärtää vasta liian myöhään, kuinka paljon vanhemmat ovat rakastaneet ja uhranneet. silti on vaikeaa sanoa ääneen, kuinka paljon heitä rakastaakaan - vaikka tietoisuus elämän rajallisuudesta on koko ajan sydämeen punottu.

lauantai 11. toukokuuta 2013

kahmaisin vähän liikaa asioita toukokuulle.
kolme tenttiä, pääsykokeet ja muutto tulossa. näitä ennen olin kaksi viikkoa vatsataudissa, jonka aikana sain pahan nestehukan. menetin ajan- ja paikantajun, hädin tuskin jaksoin puhua tai muistin edes, kuka olen.

soitin yhdessä konsertissa ja lupauduin soittamaan vielä studioonkin. olin sokerirasituskokeessa raskausajan diabetesepäilyn vuoksi, päivystyksessä ja ultrassa. olen tehnyt kolme laajaa esseetä. kävin ulkomaillakin. olen käynyt paperisotaa kelan ja muiden lomakkeiden kanssa.

ehkä on turha ihmetellä, miksi paha olo vyöryy ylitseni tähden räjähdyksen nopeudella. pakkasin koko päivän tavaroita laatikoihin, mutta lopulta olin vain kyynelkaasua.

kun katsoin muutama päivä sitten äitiyspakkausta, en tahtonut juurikaan koskea vaatteisiin, koska tuntui, että nyt tämä on liikaa, voisiko joku vain pysäyttää tämän. 

tiistai 7. toukokuuta 2013

en muista sen naisen kasvoja enää. olin astunut uniusvaisin silmin lentokoneeseen, juonut liian vähän teetä ja uinahtanut koneen laskeutussa kiitoradalle. mutta muistan hänen sanansa.
"anteeksi, että kommentoin näin, mutta katselin teitä ihaillen koko matkan ajan. harvoin näkee noin välittäviä katseita pariskunnan välillä. teistä paistaa molemminpuolinen rakkaus kaikkialle."