maanantai 20. toukokuuta 2013

ei se ole niin helppoa lähteä pois kotoa, vaikka vapaus tuoksuukin tuomen kukkien medeltä. luonto kukkii ja rönsyilee uutta elämää samaan aikaan, kun on jätettävä vanha taakse. itken joka päivä eikä pienen sekasorron keskellä tunnu vielä ihan kodilta.

sitä jotenkin ymmärtää vasta liian myöhään, kuinka paljon vanhemmat ovat rakastaneet ja uhranneet. silti on vaikeaa sanoa ääneen, kuinka paljon heitä rakastaakaan - vaikka tietoisuus elämän rajallisuudesta on koko ajan sydämeen punottu.

4 kommenttia:

  1. Kotoa lähtö herätti itsessäni aivan samoja ajatuksia.. Halaus <3

    VastaaPoista
  2. Nenne:

    helpottavaa kuulla, etten ole ainoa.
    halaus sinulle <3 :)

    VastaaPoista
  3. Ite oon lähössä ulkomaille opiskelee syyskuussa enkä nää äitiäni varmaan moneen kuukauteen. Silti tiedän et ikävä unohtuu, kun keskityn uuden elämäni rakentamiseen, ja aina pääsen maitojunalla (tai siis lentokoneella) takasin kotiin jos hirvee ikävä tulee :)) ja onhan se myös vähän niin et täytyy joskus lähtee pois ja ikävöidä, että ymmärtää kunnolla, miten tärkeitä vanhemmat on :))

    VastaaPoista
  4. oi, onnea opiskelupaikasta! :) varmasti tosi avartava kokemus tulossa sulla.
    mut ikävä varmasti tulee. onneksi on skypet ja muut. <3

    VastaaPoista

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.