lauantai 11. toukokuuta 2013

kahmaisin vähän liikaa asioita toukokuulle.
kolme tenttiä, pääsykokeet ja muutto tulossa. näitä ennen olin kaksi viikkoa vatsataudissa, jonka aikana sain pahan nestehukan. menetin ajan- ja paikantajun, hädin tuskin jaksoin puhua tai muistin edes, kuka olen.

soitin yhdessä konsertissa ja lupauduin soittamaan vielä studioonkin. olin sokerirasituskokeessa raskausajan diabetesepäilyn vuoksi, päivystyksessä ja ultrassa. olen tehnyt kolme laajaa esseetä. kävin ulkomaillakin. olen käynyt paperisotaa kelan ja muiden lomakkeiden kanssa.

ehkä on turha ihmetellä, miksi paha olo vyöryy ylitseni tähden räjähdyksen nopeudella. pakkasin koko päivän tavaroita laatikoihin, mutta lopulta olin vain kyynelkaasua.

kun katsoin muutama päivä sitten äitiyspakkausta, en tahtonut juurikaan koskea vaatteisiin, koska tuntui, että nyt tämä on liikaa, voisiko joku vain pysäyttää tämän. 

4 kommenttia:

  1. Tentit suoritat niin hyvin kun pystyt, mut musta tuntuu et ne on nyt sellanen asia, mistä pystyisit vähän joustamaan. Voit ehkä uusintatenttiä ne joskus?

    Muutossa apuun voi tulla kaverit, niin ettei sulla oo ihan hirvee stressi siitä. Nyt vaan yrität hengittää ja pitää ittes ainakin fyysisesti kunnossa, tän kuun jälkeen yrität rentoutua myös henkisesti, koska muuten ei tuu mitään. Oot arvokas ihminen ja ansaitset pitää huolta itestäs!!

    *haleja* ja yritä pärjätä

    VastaaPoista
  2. voimahalaus <3 kyllä sinä pärjäät. et ole yksin.

    VastaaPoista
  3. <3 En osaa sanoa muuta. Aina ei tarvitsekaan.

    VastaaPoista
  4. Kaikki loksahtaa paikoilleen. Kaikenhan on pakko, eikö vain? Eihän me oltaisi enää tässä, jos se ei loksahtaisi? Ehkä meitä varten on jotain suurempaa. Ainakin sua varten on.

    Ahdistus tulee vielä monta katoaa, mutta se katoaa myös yhtä monta. Se hellittää ja kiristää, mutta ei aina. Ei sen tarvitse. Kaikki loksahtaa, kuten sanoin. It may take time, but it will.

    VastaaPoista

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.