lauantai 1. kesäkuuta 2013

katson parvekkeelta alas ja tunnen metsän kaipauksen jalkaterissäni. se loistaa metsätähtinä nilkkaluissani.
mieli on pohjaveden tasolla, kun en pääse purkamaan tunteitani liikuntaan. en tuntenut pitkään aikaan adrenaliinipurkauksia suonissani.

muutenkin on tosi rankkaa. viikko sitten itkin joka välissä, nyt olen taas kalkkeutunut simpukka, josta merivesi on haihtunut pois - hetkeksi.
järjestelen tavaroita asunnossa, mietin, minne vauvan vaatteita voisi laittaa, siivoan: kaikki tuntuu tyhjältä. ja yksinäiseltä.

antaisin mitä vain, että pääsisin jonnekin muualle. kaverin kanssa istumaan terassille, meren rannalle, johonkin kauniille, avaralle paikalle. lähes joka päivä neljän seinän sisällä ison mahan ja supistusten kanssa rasittaa. kaveritkin vain peruuvat tapaamisia (osa hyvistä syistä), mutta silti se tuntuu sepelvaltimoissa asti.


10 kommenttia:

  1. kerrot niin kovin kauniisti niin kovin surullista tarinaa.
    kyllä se helpottaa. se aina helpottaa joskus. luja halaus ja voimia - elän täältä matkan takaa sun surua ihan joka solullani.

    VastaaPoista
  2. wow kuinka kauniisti ja taitavasti kirjoitat! ;_;

    VastaaPoista
  3. Voih :/ Onko sinulla pitkäkin aika laskettuun aikaan? Ilmeisesti ei enää hirveän kauan?

    VastaaPoista
  4. Varislapsi:

    kiitos paljon. <3 törmäsin muuten yhtenä päivänä sinuun kaupungilla. :) olin siinä kaverini kanssa niin en viitsinyt tulla juttelemaan (enkä tiedä, olisinko uskaltanut muutenkaan).

    Sidney:

    voi, kiitos. <3

    AGENTTI:

    on tässä vielä yli kuukausi aikaa, vaikka mahan koosta ei siltä näytäkään. se on aika valtava.

    VastaaPoista
  5. Heinäkuun vauva tulossa siis? :) (itse synnyin 1.7. :))

    Mikään ei oo ikuista ja kaikki muuttuu ja kehittyy ajallaan. Pääset vielä liikkumaan, pääset kokemaan vapauden, pääset pitämään huolta pienestä ja olemaan mahtava äiti (olet sitä jo nyt). Jos sulla on murheita juuri tällä hetkellä, niin mieti, ettei ne ole ikuisia. Pystyt selviytymään ihan mistä vaan, oot vahva nainen ja lähetän *paljon haleja* sulle :)

    p.s. Kirjoitat todella kauniisti :))

    VastaaPoista
  6. Joo, heinäkuussa todennäköisesti. :) olisin valmis pääsemään tästä mahasta eroon jo aikaisemminkin, mutta toisaalta aika menee vähän liiankin nopeasti. kiitos paljon. <3 :) olet myös paras äiti lapsellesi.

    VastaaPoista
  7. Mulla oli kanssa raskausaikana jo 6kuulla ihan valtava vatsa. tsemppiä kauheesti masun kanssa ♥

    VastaaPoista
  8. Nansku:

    joo, mullakin ollut jo pitkään iso pallo.
    kiitos paljon. <3

    VastaaPoista
  9. Oi jo heinäkuussa, aika menee niin nopeasti, tuntuu että vasta sanoit että odotat..! Ihanaa kesänalkua sulle <3

    VastaaPoista
  10. niin menee! ihan liian nopeasti.
    kiitos, samoin sinulle :) <3

    VastaaPoista

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.