perjantai 5. heinäkuuta 2013

odotus

nyt mennään jo yli lasketun ajan.
tästä rauhallisesta olotilasta (tosin äsken itkin ja tärisin melkein kaksi tuntia) tiedän synnytyksen lähestyvän. tuntuu siltä, että haluaisin vain käpertyä johonkin turvalliseen, lämpimään nurkkaan kerälle - aivan kuin kissa etsii kuolinpäivinään suojaisan paikan itselleen. olen uupunut, vaikka nukun päivittäin 10-11 tuntia.

haluaisin rauhan kyselyiltä joko olet synnyttänyt, miten masu voi, onko ollut mitään merkkejä. kukaan paitsi itse synnyttänyt ei voi tietää, miten raivostuttavaa sellainen on. kaikki haluavat palasen tarinastani: kuulla heti, kun tulee jotain merkkejä ja lähdetään synnytyslaitokselle (en muuten vieläkään tiedä, mihin sairaalaan joudun synnyttämään).

tunteet ovat myrskyisiä. välillä haluaisin ihmisten muistavan, että olen muutakin kuin tuleva äiti. että minullakin on paljon puhkeamattomia unelmia, jotka ovat toistaiseksi mullan kätkemiä.

17 kommenttia:

  1. anteeksi, ettei kommenttini ole kauhean järkevä
    tähän postaukseen liittyen,
    mutta onko sulla tatuointeja?
    jos on, millaisia?

    tsemppiä hirmuisesti!♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ei mitään, toki saa kysyä :)
      ei mulla ole tatuointeja enkä ole ajatellut hankkia. on mulla kyllä ideoita, mitä olisi kiva tatuoida, mutta en uskalla ottaa ihooni mitään ikuista.
      kiitos paljon. <3

      Poista
  2. Juuri tuon "joko joko" -kyselyn takia olen miettinyt haluanko kertoa laskettua aikaa kovin tarkasti kenellekään. Toisaalta jos vastaan "tammikuussa" saan huonolla tuurilla kuunnella kyselyitä koko tammikuun, kun laskettuaika on kuitenkin puolessa välin kuuta ja jos mennään vaikka 2vkoa ylitse.. toisaalta en viitsi huijatakaan tyyliin helmikuussa, koska sitten jos lapsi syntyykin ennen laskettua aikaa, vaikkapa joulukuun puolella, tiedän ainakin omien vanhempieni repivän pelihousunsa, kun "keskosena" syntyy. Plaah vaikeaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo, no jos olisin tiennyt sen olevan tämmöistä, olisin jättänyt kertomatta tarkemman päivän. sukulaiset on niitä pahimpia, mutta ärsyttävintä on, kun puolitutut kyselee.
      ehkä jos kertoisit kuitenkin vain, että tammikuussa? tietääkö muuten raskaudestasi vielä muut paitsi miehesi?

      Poista
    2. Mies tietää ja lähimmät ystäväni, jotka tiesivät yrityksestä. Vanhemmilleni kerron np-ultran jälkeen kunhan uskallan ja mies kertoo omilleen jos tahtoo tai antaa heidän itse huomata, esikoisesta äitinsä huomasi 35+ ja isänsä 38+ kun käytiin ostamassa turvaistuin. Muille ei edes kerrota, huomaavat tai kuulevat kyliltä kun on sen aika.

      Poista
    3. ihan hyvä, että vasta lähimpäsi tietävät.
      tsemppiä kertomiseen. <3 toivottavasti kaikki ottavat sen hyvin.

      Poista
  3. Suvun ja puolituttujen liialliset tunkeilevat kysymykset (mistä tahansa asiasta) on raivostuttavia. Jos pääset siihen mielentilaan, että toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, niin hyvä !! Sillon voit vaan keskittyä siihen, että saat vauvan tähän maailmaan ja asian alta pois, niin että voit myös keskittyä itseesi.

    Ja sun unelmista vois olla kiva nähä kuvapostaus ;)

    paljon haleja!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niin on. :/ ja varsinkin facebookissa.. huoh. mua ei haittaa, jos blogin puolella joku kysyy jotain, mutta sukulaiset osaa olla rasittavia, kun samalla tulee niitä vauvan hoito-neuvoja ja miten-olla-hyvä-äiti-lapsellesi-vinkkejä.

      pitää pistää muhimaan tuo unelmapostaus. :)
      kiitos hirmuisesti. <3

      Poista
  4. en voi enkä osaa sanoa sulle muuta kuin toivottaa ihan hurjan paljon onnea ja voimia. unelmat elävät, uudistuvat, kuolevatkin - ja syntyvät uudestaan. niiden aika koittaa, se ei koskaan ole ohi tai liian myöhäistä jos ei itse lakkaa uskomasta.

    halaus. olen onnellinen myös lapsesi puolesta, hän saa niin kovin upean äidin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos paljon. <3
      en lakkaa uskomasta koskaan, mutta silti sattuu, etteivät viimeaikaiset unelmani ole tuottaneet tulosta.

      en usko olevani upea äiti. mutta ainakin vauvalla on ihana isä.
      halaus sinulle ja voimia. <3



      Poista
  5. Synnytin itse 2 viikkoa ja päivän yli lasketun ajan,käynnistyksellä.. Tiedän varsin hyvin tuon tunteen kun jokainen laittelee moneen kertaan päivässä viestejä ''joko on syntynyt, joko nyt''.. plääh, miksei ihmiset vois vaan kiltisti odotella sitä tietoa, että on syntynyt eikä hätiköidä koko ajan :D

    Tsemppiä ihan kauheesti ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oliko se käynnistys tuskallista? oon kuullut, että se sattuisi todella paljon.
      niin, tosiaan voisivat olla vain hiljaa kaikki. tuleekohan synnytyksen jälkeen sitten kysymyksiä, miten synnytys meni, kerro kaikki. en kestä, jos tulee..
      kiitos paljon, sitä tarvitaan. <3

      Poista
    2. Käynnistys oli kyllä todella tuskallista ja mulla oli todella pitkä synnytyskin ja jossain vaiheessa sain todella korkeen kuumeen sairaalabakteerin takia ja ties mitä muutakin.. Mutta yleensä ne kuulemma sujuu helpommin :)

      Ja synnytyksen jälkeen tosiaan tulee paljon niitä kysymyksiä että miten synnytys meni, miten pikkunen voi, miten sinä voit :D!! Mutta kaikki menee hyvin usko pois ♥ ♥

      Poista
    3. hui, kuulostaa todella rankalta. :/ hyvä, että selvisit hengissä kaikesta. <3
      toivon, että mun synnytys alkaisi luonnollisesti, pelkään käynnistystä.

      Poista
    4. Pidetään peukkuja, että alkaa luonnollisesti niin ei tarvitse sitten käynnistellä ainakaan jos sulla on ihan kauhee pelko siihen. mulla taas itselläni oli ihan hirvee synnytyspelko, viimesillä raskausviikoillakin olin vielä sitä mieltä, että en todellakaan aijo synnyttää :D Mutta hyvin se sitten kuitenkin meni loppujen lopuksi.

      Poista
  6. Itseltäni ei koskaan kukaan kysynyt mitään. Meni melkein 2 vko yli lasketun ajan ennen kuin spontaani synnytys alkoi. Kukaan ei koskaan kysynyt joko vauva on tulossa tms. Eikä kukaan koskaan kysynyt kuinka synnytys meni. Jälkeenpäin olen siitä jokseenkin surullinen.

    En saanut paljoa hoitoneuvojakaan. Siitä olen kuitenkin kiitollinen. Vaikka neuvojat tarkoittavat hyvää niin tuntuu kuin he uskoisivat neuvotun olevan ihan avuton.

    Pian sinun ei tarvitse kestää uteluita enää. :) Ja onneksi kaikkeen voi myös aina vastata lyhytsanaisesti tai olla vastaamattakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. vaihtaisin mielelläni osia kanssasi. ymmärrän tosin, ettei sekään olisi kivaa, jos kukaan ei kyselisi mitään. :/ ehkä läheisesi eivät vain halunneet kohdata tosiasiaa tai heitä pelotti elämänmuutoksesi?
      joo, taidan sanoa seuraavan kerran kyselijöille hienotunteisesti, että kerron kyllä sitten, kun vauva on syntynyt. tässä herkässä mielentilassa ei halua mitään ylimääräistä.
      hyvä, ettet saanut liikaa hoitoneuvoja. ne ovat superrasittavia, varsinkin, kun kaikki syntyy lopulta vain kokemuksen kautta.

      Poista

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.